KKO:2005:130: Oliko oikeusavun saajalla tämän vuoksi oikeudellista tarvetta hakea hovioikeudessa muutosta hävinneen vastapuolensa maksettavaksi tuomittuun oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen?

Diaarinumero: R2005/7
Esittelypäivä: 8.11.2005
Antopäivä: 9.12.2005
Taltio: 3037

Oikeusapua saaneelle oli käräjäoikeuden ratkaistua pääasian myönnetty oikeusturvavakuutukseen perustuva korvausetuus. Kysymys siitä, oliko oikeusavun saajalla tämän vuoksi oikeudellista tarvetta hakea hovioikeudessa muutosta hävinneen vastapuolensa maksettavaksi tuomittuun oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen.

OikeusapuL 16 §
OikeusapuL 22 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oikeusapupäätös ja Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 26.11.2003

Oikeusaputoimisto oli päätöksellään 30.10.2003 myöntänyt A:lle oikeusapua korvauksetta asiassa, jossa virallinen syyttäjä vaati B:lle rangaistusta A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä.

Käräjäoikeus tuomitsi B:n syytteen mukaisesta teosta rangaistukseen ja velvoitti B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan valtiolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena A:n vaatimuksen ja tämän avustajana toimineen julkisen oikeusavustajan esittämän laskun mukaiset 630 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Halijoki sekä lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.10.2004

A yhdessä valtiota edustaneen oikeusaputoimiston kanssa valitti hovioikeuteen oikeudenkäyntikulujen osalta sekä B hänelle tuomitun rangaistuksen, vahingonkorvausten ja oikeudenkäyntikulujen osalta. A ja valtio vaativat, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 600,60 euroa korkoineen ja että B:n valtiolle maksettava oikeudenkäyntikulujen korvaus alennetaan 168 euroon. Perusteinaan A ja valtio esittivät, että vakuutusyhtiö oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen 27.11.2003 myöntänyt A:lle oikeusturvavakuutukseen perustuvan oikeusturvaedun, minkä johdosta oikeusaputoimisto oli päätöksellään 2.12.2003 taannehtivasti muuttanut 30.10.2003 tekemäänsä oikeusapupäätöstä siten, että A:lle myönnettiin oikeusapua 30.10.2003 lukien (korvauksetta) vain vakuutuksen omavastuuosuuteen.

Pääasian osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Käräjäoikeudessa tuomittujen oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että oikeusaputoimisto oli 30.10.2003 myöntänyt A:lle oikeusapua sanotusta päivästä alkaen korvauksetta ja määrännyt avustajaksi julkisen oikeusavustajan. Vakuutusyhtiö oli käräjäoikeuden tuomion julistamisen jälkeen 27.11.2003 tekemällään päätöksellä päättänyt korvata A:lle myönnetyn oikeusturvavakuutuksen perusteella tässä asiassa tehtyjen yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämisestä aiheutuvat kulut siten, että A:n omavastuu oli 15 prosenttia, kuitenkin vähintään 168 euroa. Oikeusaputoimisto oli sen vuoksi 2.12.2003 muuttanut edellä mainittua oikeusapupäätöstä 30.10.2003 alkaen siten, että A sai oikeusapua edelleen korvauksetta, mutta vain vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen.

Hovioikeus totesi, että oikeusapulain 16 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ollut ollut olemassa tai ne olivat muuttuneet taikka lakanneet, oikeusaputoimisto voi muuttaa oikeusapupäätöksen tai päättää, että oikeusavun antaminen lakkaa. Säännöksen 3 momentin mukaan oikeusavun saajan omavastuuosuutta muutettaessa määrättiin, sovellettiinko uutta päätöstä taannehtivasti.

Hovioikeus katsoi, että laissa ei ollut säännöstä, jonka mukaan nyt kyseessä olevan kaltaista oikeusavun muuttamista koskevaa päätöstä voitaisiin soveltaa taannehtivasti. Sen vuoksi oikeusaputoimisto ei olisi päätöksellään 2.12.2003 saanut muuttaa oikeusavun sisältöä taannehtivasti. Oikeudenkäyntikuluasia käräjäoikeuden osalta oli niin ollen ratkaistava 30.10.2003 annetun oikeusapupäätöksen perusteella. Siten B, joka oli hävinnyt asian käräjäoikeudessa, oli velvollinen korvaamaan valtiolle A:n avustajaksi määrätyn julkisen oikeusavustajan arvioidun palkkion.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua tältäkään osin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Markku Arponen ja jäsenet Anna-Kaarina Mäkinen ja Liisa Laatikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan, joka oli laadittu yhteiseksi asiassa niin ikään valituslupaa hakeneen valtiota edustaneen oikeusaputoimiston kanssa, A toisti hovioikeudessa A:n ja valtion yhdessä esittämät oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset perusteineen.

B vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Oikeusaputoimisto on päätöksellään 30.10.2003 myöntänyt A:lle oikeusapua korvauksetta kyseisestä päivästä lukien asiassa, jossa virallinen syyttäjä vaati B:lle rangaistusta A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä. Käräjäoikeus ratkaistessaan asian 26.11.2003 tuomitsi B:n syytteen mukaisesta teosta rangaistukseen ja velvoitti tämän suorittamaan A:lle vahingonkorvausta. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan valtiolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena A:n vaatimuksen ja tämän avustajana toimineen julkisen oikeusavustajan esittämän laskun mukaiset 630 euroa.

2. Käräjäoikeuden ratkaisun julistamisen jälkeen vakuutusyhtiö on päätöksellään 27.11.2003 myöntänyt A:lle oikeusturvavakuutukseen perustuvan oikeusturvaedun. Tämän johdosta oikeusaputoimisto on päätöksellään 2.12.2003 muuttanut A:lle myönnetyn oikeusavun sisältöä taannehtivasti siten, että oikeusapu on myönnetty 30.10.2003 lukien vain vakuutuksen omavastuuosuuteen. Tämän vuoksi A on hovioikeudessa, yhdessä valtiota edustaneen oikeusaputoimiston kanssa, vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan, käräjäoikeudessa maksettavaksi tuomitun asemesta, oikeudenkäyntikulujen korvauksena hänelle 600,60 euroa ja valtiolle vain vakuutuksen omavastuuosuutta vastaava määrä 168 euroa, molemmat määrät korkoineen. Lisäksi A on yhdessä valtiota edustaneen oikeusaputoimiston kanssa hovioikeudessa vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen ja valtion oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

3. Hovioikeus on katsonut, ettei oikeusapulaissa ollut säännöstä, joka olisi oikeuttanut oikeusaputoimiston muuttamaan oikeusavun ehtoja taannehtivasti oikeusturvavakuutukseen perustuvan oikeusturvaedun myöntämisen johdosta, ja hylännyt A:n ja valtion valituksen.

4. Oikeusapulain 16 §:n 1 momentin mukaan jos oikeusavun myöntämisedellytyksiä ei ole ollut olemassa tai ne ovat muuttuneet taikka lakanneet, voi oikeusaputoimisto muuttaa oikeusapupäätöstä tai päättää, että oikeusavun antaminen lakkaa. Oikeusapulain 16 §:n 3 momentin mukaan oikeusavun lakkaamisesta päätettäessä määrätään, onko oikeusapua saaneen suoritettava valtiolle korvaus saamastaan oikeusavusta, sekä vahvistetaan korvauksen määrä. Lainkohdasta siten ilmenee, että päätös oikeusavun sisällön muuttamisesta tai oikeusavun lakkaamisesta voidaan tehdä taannehtivin vaikutuksin. Näin on katsottu myös oikeuskäytännössä (KKO 2004:113 ja KKO 2004:114).

5. Oikeusapulain 3 §:n 4 momentin mukaan oikeusapua ei anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvavakuutus. Säännös ilmentää sitä oikeusapulakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 82/2001 vp) muutoinkin ilmenevää perusratkaisua, että oikeusturvavakuutus on julkiseen oikeusapuun nähden ensisijainen vaihtoehto oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Se, että päätös oikeusturvavakuutusedun myöntämisestä on tehty vasta pääasian alioikeuskäsittelyn jälkeen, ei sinänsä vaikuta oikeusturvavakuutuksen ensisijaisuuteen korvaamisperusteena. Oikeusaputoimistolla on siten ollut oikeus muuttaa A:n oikeusapupäätöstä. Niin kuin edeltä ilmenee, oikeusapupäätöstä voidaan muuttaa taannehtivin vaikutuksin. Näin ollen hovioikeuden ei olisi pitänyt hylätä A:n valitusta lausumillaan perusteilla.

6. Oikeusapulain 22 §:n mukaan oikeusavun saajan vastapuoli on nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut valtiolle pykälässä tarkemmin säädetyin tavoin. Käräjäoikeus onkin oikeusapulain 22 §:n mukaisesti velvoittanut A:n vastapuolena olevan B:n suorittamaan valtiolle korvaukseksi julkisen oikeusavustajan arvioitua palkkiota vastaavan määrän. Laissa ei ole säädetty, miten on meneteltävä, jos oikeusapupäätöstä tuomioistuimen ratkaisun jälkeen muutetaan taannehtivasti siten, että kyseiset kulut kokonaan tai osaksi korvataankin vakuutusyhtiön toimesta. Oikeusapupäätöksen muuttaminen ei vaikuta vastapuolen velvollisuuteen korvata oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut, mutta selvää on, että valtiolla ei ole oikeutta saada korvausta samoista kulueristä sekä vakuutusyhtiöltä että oikeusavun saajan vastapuolelta. Muutoksen vaikutukset käräjäoikeuden kuluratkaisun täytäntöönpanoon voidaan ja tulee ottaa huomioon perimisen käytännön toteuttamisessa. Näin ollen oikeusavun saaneella A:lla ei ole ollut oikeudellista tarvetta hakea käräjäoikeuden kuluratkaisuun muutosta B:n maksuvelvollisuuden osalta.

7. Vakuutusyhtiön korvauspäätös merkitsee, että oikeusaputoimisto voi laskuttaa julkisen oikeusavustajan palkkion vakuutusyhtiöltä. Sikäli kuin oikeusaputoimiston oikeudenkäyntikululaskun maksaminen edellyttää oikeusturvavakuutukseen tavanomaisesti liittyvää vastapuolelta tulevan korvaussaamisen siirtämistä vakuutusyhtiölle, on siirtäminen valtiolle tuomitun korvauksen osalta valtiota edustavan oikeusaputoimiston tehtävänä.

8. A ei ole asiassa esittänyt perustetta, jonka mukaan hänellä olisi oikeusapupäätöksen muuttamisesta johtuva oikeussuojan tarve B:tä kohtaan. Sen vuoksi hovioikeudenkaan ei olisi pitänyt tutkia A:n valitusta.

Päätöslauselma

A:n valitus jätetään tutkimatta. Hovioikeuden tuomion lopputulos jää siis pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Timo Vuojolahti.