KKO:2005:90: Oliko tuomari esteellinen sillä perusteella, että tuomari oli aikaisemmin tuominnut eräät vastaajat petosrikoksista, ja sen jälkeen hän oli ryhtynyt valmistelemaan eräitä muita vastaajia vastaan nostettujen samoihin tapahtumiin perustuvien petossyytteiden käsittelyä?

Diaarinumero: R2004/783
Esittelypäivä: 28.1.2004
Antopäivä: 24.8.2005
Taltio: 1924

Tuomari, joka oli aikaisemmin tuominnut eräät vastaajat petosrikoksista, oli ryhtynyt valmistelemaan eräitä muita vastaajia vastaan nostettujen samoihin tapahtumiin perustuvien petossyytteiden käsittelyä. Jälkimmäisen asian vastaajat olivat tehneet tuomaria kohtaan esteellisyysväitteen. Väitteeseen antamassaan vastauksessa tuomari oli muun muassa arvioinut aikaisemman tuomion sitovuutta uuden oikeudenkäynnin kannalta. Kysymys tuomarin esteellisyydestä. (Ään.)

OK 13 luku 7 § 2 mom
OK 13 luku 7 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Käräjätuomari X oli ollut Vantaan käräjäoikeudessa toisena lainoppineena jäsenenä ratkaisemassa rikosasiaa, jossa useita henkilöitä oli tuomittu petosrikoksista (niin sanottu pesäpallon sopupelijuttu). Käräjäoikeus oli antanut tuomionsa asiassa 4.6.2001. Helsingin hovioikeus oli sinne tehtyjen valitusten johdosta 6.2.2003 antamallaan tuomiolla pääosin pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Korkein oikeus ei 22.9.2003 myöntänyt asiassa valituslupaa.

Virallisen syyttäjän vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä toimitti Vantaan käräjäoikeuteen haastehakemuksen, jossa hän vaati A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle (jäljempänä vastaajat) rangaistusta petosrikoksista samojen tapahtumien perusteella, joista oli ollut kysymys Vantaan käräjäoikeuden tuomiossa 4.6.2001.

Vastaajien lausumat

Käräjätuomari X pyydettyä vastaajilta lausumaa haastehakemuksen johdosta vastaajat tekivät väitteet, joiden mukaan käräjätuomari X sekä muut Vantaan käräjäoikeuden ratkaisuun 4.6.2001 osallistuneet henkilöt olivat esteellisiä nyt vireillepannussa syyteasiassa sen johdosta, että he olivat aikaisemmin käsitelleet samaa asiaa ja että heillä siten oli asiasta ennakkokäsitys ja etukäteistietoa nyt ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä.

Käräjätuomari X:n lausuma

Käräjätuomari X totesi esteellisyysväitteiden johdosta antamassaan lausumassa, että vaikka hän oli toiminut tuomarina niin sanotun sopupelijutun ”pilottiasiassa”, hän ei ollut esteellinen toimimaan tuomarina nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Helsingin hovioikeuden tuomiossa oli lainvoimaisesti ja käräjäoikeutta sitovalla tavalla ratkaistu kysymys siitä, olivatko tietyt pesäpallon kohdeottelut sovittu. Otteluiden sopiminen oli ollut ennakollinen kysymys syyllisyyden ratkaisemiseksi. Käsillä olevissa asioissa ei siten enää ollut kysymys otteluiden sopimisesta, vaan siitä, olivatko näiden asioiden vastaajat olleet pitkävetoa pelatessaan tietoisia otteluiden lopputuloksista pitkävedon kannalta merkityksellisistä sopimisista. Ne seikat, jotka tässä suhteessa tultiin esittämään, eivät olleet olleet aikaisemmin käräjäoikeuden arvioitavissa. Käsillä olevia asioita voitiin verrata eri osissa ratkaistaviin asioihin kuten tavanomaisiin sarjajuttuihin. Kysymyksessä oli nytkin niin sanottu pilkottu asia, vaikka näiden asioiden vastaajia koskeva syyte oli nostettu vasta syksyllä 2003. Hovioikeuden tuomion todistusvaikutus ilmeni nyt käsiteltävinä olevissa asioissa samalla tavoin kuin muissa ”pilkotuissa” jutuissa.

Syyttäjän ja asianomistaja Oy Veikkaus Ab:n lausumat

Syyttäjä ja Oy Veikkaus Ab pitivät vastaajien esteellisyysväitteitä perusteettomina.

Vantaan käräjäoikeuden päätös 31.12.2003

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan seuraavaa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jossa hän mainitussa luvussa tarkoitetuin tavoin oli esteellinen.

Kysymyksessä olevan luvun 7 §:n 1 momentissa on esteellisyysperusteeksi säädetty se, jos tuomari on käsitellyt samaa asiaa toisessa tuomioistuimessa tai säännöksessä tarkoitetussa muussa viranomaisessa taikka välimiehenä. Säännöstä täydentävästi säädetään saman pykälän 2 momentissa, että tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltu aihe epäillä hänellä olevan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Vielä saman pykälän 3 momentissa on säädetty tuomarin olevan esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Kysymyksessä olevassa petosrikoksiin liittyvässä asiakokonaisuudessa on ja on ollut yhteensä useita kymmeniä vastaaja-asemassa olevia henkilöitä. Asian laajuus on nähtävästi osaltaan vaikuttanut siihen, että asiaa ei ole kaikkia vastaajia koskien voitu käsitellä tuomioistuimessa samalla kertaa. Vantaan käräjäoikeus on 4.6.2001 antamallaan tuomiolla ratkaissut ensimmäisen asiakokonaisuuteen liittyneen rikosasian. Helsingin hovioikeus, jonka tutkittavaksi tuo asia oli valittamalla saatettu, on 6.2.2003 antanut asiassa tuomionsa. Käräjätuomari X on kuulunut mainittuun Vantaan käräjäoikeuden asian ratkaisseeseen kokoonpanoon. Nyt kysymyksessä olevat esteellisyysväitteen esittäjät eivät puolestaan ole olleet asianosaisina tuossa asiassa.

Mitä tulee ensin siihen kysymykseen, onko nyt kysymyksessä sama asia tai sen osa, mikä voisi muodostaa esteellisyysperusteen, niin asiassa on tältä osin todettavissa seuraavaa. Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa eivät käsiteltävänä ole ne syyteasiat, joista hovioikeus on antanut mainitun lainvoimaisen ratkaisunsa 6.2.2003. Siten kysymyksessä ei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu sama asia tai myöskään sen osa. Hovioikeuden antamalla tuomiolla ei ole myöskään oikeusvoimaisesti ratkaistu tai voitukaan ratkaista vireillä olevia asioita eikä tuomiolla ole sitovaa vaikutustakaan niistä päätettäessä. Sen sijaan käräjäoikeuden harkittavaksi tulee se kysymys, mikä merkitys todisteena mainitulla tuomiolla muun esitettävän näytön ohella on käsiteltävien asioiden kannalta. Tällainen harkinta tapahtuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:ssä tarkoitetun niin sanotun vapaan todistusharkinnan puitteissa. Tässä suhteessa asiassa ei, vaikka väitteentekijät kokevatkin toisin, ole todettavissa tai siitä ilmi käyvän sellaisia objektiivisesti arvioitavia seikkoja, jotka antaisivat perustellun aiheen epäillä, että käräjätuomari X:lla olisi jääviyden perustava ennakkonäkemys asiassa.

Kuten hallituksen esityksen perusteluissa (HE 78/2000 vp s. 42) todetaan, tuomarin asiassa aikaisemmin tekemä ratkaisu saattaa olla laadultaan sellainen, että sen voidaan perustellusti katsoa ilmentävän tuomarilla olevaa ennakkokäsitystä siitä, miten asia on lopullisesti ratkaistava. Tähän näkökantaan on väitteentekijöiden taholta kiinnitetty huomiota. Hallituksen esityksessä (s. 45) todetaan edelleen rajanvetona tässä suhteessa se, ettei tuomaria yleensä voitane katsoa esteelliseksi niiden ratkaisujen johdosta, joita hän tekee oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Esimerkkinä on tuossa yhteydessä todettu muun muassa syytteiden erottaminen. Edelleen on esitöissä (s. 47) lausuttu, ettei aktiivinen ja tiukkakaan prosessinjohto sinänsä voi aiheuttaa esteellisyyttä ja että tuomarin epäasiallista menettelyä koskevan väitteen tulee olla objektiivisesti perusteltavissa. Esteellisyysharkinta on, kuten esitöissä todetaan, tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen.

Edellä esitetyn lisäksi tuomarilla olevan ennakkoasenteen oikeuskysymyksiin ja kokemussäännöksiin on myös katsottava rajautuvan pois jääviyden aiheuttamasta laissa tarkoitetusta ennakkoasenteesta. Tähän liittyen on lain esitöissä (s. 42) todettu, ettei ennakkoasenteella tarkoiteta myöskään tuomarin oikeustieteellisenä tutkimustyönä julkaisemien kannanottojen vaikutusta tai päätelmien tekemistä aikaisempien julkaistujen kannanottojen pohjalta.

On ilmeistä, että käräjätuomari X:lle on muodostunut yleisluontoinen kokonaiskuva kysymyksessä olevasta tapahtumasarjasta. Tämä tietämys sinänsä ei muodosta riittäväksi katsottavaa tuomarin esteellisyysperustetta. Jos tämän lisäksi on todettavissa asiaan liittyvän muita merkityksellisiksi katsottavia seikkoja, asia voi olla toinen.

Käräjäoikeus on hylännyt esteellisyysväitteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Kontio.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.6.2004

A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen ja lausuivat muun ohella, että X:n käräjäoikeudelle antamasta lausumasta nimenomaisesti ilmeni se, että X katsoi otteluiden sopimisen olleen ennakollinen kysymys syyllisyyden ratkaisemiseksi. X:lla oli siten ennakkokäsitys ainakin tämän oikeudellisen kysymyksen osalta. Syyttäjä ja Oy Veikkaus Ab vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä. Käräjätuomari X antoi lausuman, jossa hän käräjäoikeudelle antamaansa lausumaan viitaten katsoi, ettei ollut esteellinen asiassa.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen lausuen perusteluinaan seuraavaa.

Vantaan käräjäoikeudessa vireillä olevassa rikosasiassa eivät ole käsiteltävänä ne syyteasiat, joista käräjäoikeus on antanut ratkaisunsa 4.6.2001. A ja muut valittajat eivät ole olleet asianosaisina tuossa asiassa. Kysymyksessä ei siten käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu sama asia tai sen osa. Mainitun aikaisemman, nyt jo lainvoimaiseksi tulleen hovioikeuden 6.2.2003 antaman tuomion sisällöllä ei ole nyt vireillä olevassa uudessa oikeudenkäynnissä asianosaisina olevia valittajia kohtaan sitovaa vaikutusta eli niin sanottua oikeusvoimavaikutusta. Aikaisemmalla lainvoimaisella tuomiolla on kuitenkin uudessa oikeudenkäynnissä ennakkoluonteisten oikeustosiseikkojen osalta todistusvaikutus. Tällä todistusvaikutuksella tarkoitetaan sitä vaikutusta, joka tuomioperusteisiin sisältyvillä tosiseikoilla mahdollisesti on todisteina toisessa oikeudenkäynnissä. Käräjäoikeuden mainitsemalla tavalla tuomioistuimen tulee rikosasiassa vapaan todistusharkinnan periaatteiden mukaisesti harkita, mikä vaikutus hovioikeuden tuomiossa todetuille tosiseikoille on nyt toisessa oikeudenkäynnissä todisteina annettava.

Esteellisyysväitteiden tekijät voivat halutessaan esittää hovioikeuden tuomion todistusvaikutusta horjuttavaa uutta näyttöä. Asiassa ei ole kuitenkaan vielä vastaanotettu näyttöä eikä myöskään estetty uuden selvityksen esittämistä tai otettu kantaa todisteiden painoarvoon. Ei ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö X kykenisi tuomarina puolueettomasti arvioimaan jutussa esitettyä näyttöä oikeudenmukaisen ratkaisun tekemiseksi, jos vireillä olevassa rikosasiassa esitetään uutta näyttöä. Se, että X ja muu oikeuden kokoonpano ovat osallistuneet mainittuun aikaisempaan oikeudenkäyntiin ja saaneet tietoa asiaan liittyvistä seikoista, ei myöskään merkitse sellaisen ennakkokäsityksen syntymistä, joka estäisi pitämästä tuomaria puolueettomana hänen ratkaistessaan rikosasian sitä käsiteltäessä esitettävien seikkojen ja todisteiden pohjalta. Tuomari voi usein muutoinkin joutua ratkaisemaan asioita, jotka ovat niiden ratkaisemiseen vaikuttavilta tosiseikastoiltaan täysin samankaltaisia kuin hänen aikaisemmin ratkaisemansa asiat. Niinikään tuomari usein joutuu ottamaan huomioon ylemmän tuomioistuimen ratkaisut, kuten tässäkin tapauksessa mainitun hovioikeuden tuomion.

X:n kysymyksessä olevassa esteellisyysväitettä koskevassa asiassa käräjäoikeuden ja hovioikeuden pyynnöstä antamissa lausunnoissa esittämillä oikeudellisillä kannanotoillakaan ei ole sellaista vaikutusta, että se merkitsisi esteellisyyden syntymistä. Ratkaisevaa asiassa on, että X:lle ja muullekaan oikeuden kokoonpanolle ei voida katsoa heidän aikaisemmin tekemänsä ratkaisun johdosta syntyneen ennakkoasennetta siihen, miten vireillä olevat rikosasiat tulee ratkaista ja että muunkaan ennakkoasenteeseen rinnastettavan seikan johdosta ei ole perusteltua aihetta epäillä heidän puolueettomuuttaan tuomarina.

Edellä kerrotuilla ja muutoin käräjäoikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että X:ää tai muita käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluneita henkilöitä koskevia esteellisyysväitteitä ei voida pitää objektiivisesti perusteltuina.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Esko Lähdevuori ja Marja Kartano. Esittelijä Perttu Koivula.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle (jäljempänä vastaajat) myönnettiin valituslupa. He vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että käräjätuomari X katsotaan esteelliseksi osallistumaan heitä koskevan rikosasian käsittelyyn. A, B, C ja D vaativat lisäksi, että muutkin niin sanotun ensimmäisen sopupelijutun (Helsingin hovioikeuden tuomio 6.2.2003 nro 333, R 01/2825) ratkaisemiseen osallistuneet katsotaan esteellisiksi.

Virallinen syyttäjä ja Oy Veikkaus Ab vastasivat valituksiin ja vaativat niiden hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Vastaajat ovat syytteessä Vantaan käräjäoikeudessa törkeästä petoksesta ynnä muusta. Syytteen mukaan he olivat pelanneet Oy Veikkaus Ab:n järjestämää vedonlyöntipeliä tietoisena siitä, että eräiden viikolla 33 vuonna 1998 pelattujen vedonlyönnin kohteina olleiden pesäpallo-otteluiden lopputulokset oli sovittu, eli ottelut olivat niin sanottuja sopupelejä. Pelatessaan vedonlyöntipeliä he olivat erehdyttäneet Oy Veikkaus Ab:tä, jolle myös oli syntynyt taloudellista tappiota.

2. Vantaan käräjäoikeus oli antanut 4.6.2001 samaan tapahtumainkulkuun perustuvassa niin sanotussa pilottijutussa tuomion, jossa tuolloin syytteessä olleet toiset henkilöt oli tuomittu rangaistukseen törkeistä petoksista ja petoksista. Tuossa pilottijutussa eräät pesäpallo-ottelut, joista myös vastaajiin kohdistetussa syytteessä on kysymys, oli katsottu sopupeleiksi. Helsingin hovioikeus oli 6.2.2003 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, eikä Korkein oikeus myöntänyt asiassa valituslupaa.

3. Käräjätuomari X oli ollut yhtenä tuomarina Vantaan käräjäoikeuden kokoonpanossa, joka oli ratkaissut pilottijutun. Hän on tuomarina myös vastaajia vastaan nyt nostetussa rikosasiassa.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on valitusten johdosta kysymys siitä, ovatko X ja muut pilottijutun ratkaisukokoonpanoon kuuluneet esteellisiä käsittelemään puheena olevaa uutta rikosasiaa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun esteellisyysperusteen nojalla tai onko X esteellinen pykälän 3 momentin nojalla.

Korkeimman oikeuden kannanotto

5. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

6. Tässä tapauksessa kysymys on siitä, että vastaajat olisivat sinänsä voineet olla syytettyinä jo pilottijutussa. Syyttäjän mukaan heitä vastaan on nostettu syyte käytännöllisistä syistä vasta sen jälkeen, kun pilottijutussa oli saatu lainvoimainen tuomio.

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n mukaan eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Sama koskee myös eri vastaajien tekemiä eri rikoksia, jos syytteiden yhteinen käsittely on eduksi asian selvittämiselle.

8. Laissa lähdetään siis siitä, että eri syytteiden yhdessä tai erikseen käsitteleminen ratkaistaan mainituilla tarkoituksenmukaisuusperusteilla. On luonnollista, että useita vastaajia koskeva rikosasia tulisi lähtökohtaisesti käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Kuitenkin käytännön oikeuselämässä esiintyy tilanteita, joissa eri syistä juttukokonaisuus joudutaan pilkkomaan eri oikeudenkäynneissä käsiteltäväksi. Se, että henkilö on toiminut tuomarina pilkotun juttukokonaisuuden aikaisemmassa osassa, ei lähtökohtaisesti aiheuta hänen esteellisyyttään saman juttukokonaisuuden myöhemmässä osassa.

9. Siltä osin kuin on ratkaistavana kysymys, onko Helsingin hovioikeuden 6.2.2003 antamassa tuomiossa ja nyt käsiteltävänä olevassa jutussa kysymys samasta asiasta, Korkein oikeus toteaa, että aikaisempaa juttua koskevassa oikeudenkäynnissä ei ole ratkaistu kysymystä nyt syytteessä olevien vastaajien syyllisyydestä. Aikaisempaan tuomioon ei myöskään sisälly sellaisia lausumia, joissa olisi ennakolta otettu kantaa nyt syytteessä olevien syyllisyyteen. Se, että nyt on kysymys samanlaisista rikoksista kuin aikaisemmassa jutussa, tai se, että aikaisempaa juttua käsiteltäessä on ollut ratkaistavana sama ennakkokysymys, oliko eräiden pitkävedon kohteina olleiden pesäpallo-otteluiden lopputulos ennakolta sovittu, ei merkitse sitä, että kysymys olisi samasta asiasta tai sen osasta. Kysymys ei siten ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla samasta asiasta kuin mainitussa hovioikeuden tuomiossa eikä myöskään saman asian osasta. Käräjätuomari X ja aikaisempaa juttua Vantaan käräjäoikeudessa ratkaisemassa olleet lautamiehet eivät siten ole mainitun lainkohdan nojalla esteellisiä toimimaan tuomareina nyt kysymyksessä olevassa rikosasiassa.

10. Kysymys on tämän jälkeen siitä, onko käsillä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen esteellisyysperuste eli antaako jokin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tältä osin valittajat ovat katsoneet, että X:n esteellisyysväitteen käsittelyn yhteydessä antamat lausumat, jotka koskevat aikaisemman tuomion sitovuutta uudessa jutussa, antavat aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan uudessa jutussa.

11. Vakiintuneen käytännön mukaan aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama kysymys on ratkaistavana, vain niin sanottu todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta näyttöä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä ennakkokysymyksessä tehtyä ratkaisua.

12. X on esteellisyysväitteen johdosta antamassaan lausumassa todennut, että hovioikeuden mainitulla lainvoimaisella tuomiolla oli käräjäoikeutta uudessa jutussa sitovalla tavalla ratkaistu kysymys siitä, että tiettyjen pitkävedon kohteina olleiden pesäpallo-otteluiden lopputulos oli ennakolta sovittu. Toisaalta X on lausumansa lopussa todennut, että hovioikeuden tuomion todistusvaikutus ilmenee uudessa jutussa samalla tavoin kuin muissa ”pilkotuissa” jutuissa. X:n lausuma osoittaa, että hänen käsityksensä siitä oikeuskysymyksestä, mikä vaikutus aikaisemmalla tuomiolla on uudessa oikeudenkäynnissä, on ainakin vielä hänen lausumaa antaessaan ollut vähintäänkin epäselvä, mahdollisesti jopa väärä.

13. Vääräkään käsitys siitä, miten tietty oikeuskysymys on ratkaistava, ei sellaisenaan tee tuomarista esteellistä. Tässä tapauksessa kysymys on tosin asiasta, jolla voi olla vaikutusta uuden oikeudenkäynnin kulkuun ja muun ohessa siinä esitettävään todisteluun. Kuitenkaan asiassa ilmenneet seikat eivät osoita, että X aikoisi kieltäytyä ottamasta vastaan puheena olevaa ennakkokysymystä koskevaa mahdollisesti tarjottavaa uutta todistelua tai että oikeudenkäynti muulla tavoin ei tulisi hänen tuomarina ollessaan olemaan oikeudenmukainen. Se seikka, että tuomari aikaisemman jutun perusteella tuntee uuden jutun aineistoa, ei tee hänestä esteellistä. Tuomarilta edellytettävään ammattitaitoon ja moraaliin kuuluu, että hän tällaisessa tilanteessa kykenee uudessa jutussa ennakkokäsityksistä vapaana arvioimaan siinä esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa. Asiassa esiin tulleet seikat eivät anna perusteltua aihetta epäillä X:n puolueettomuutta asiassa.

14. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että käräjätuomari X ei ole myöskään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla esteellinen toimimaan tuomarina nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki (eri mieltä). Esittelijä Reima Jussila (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Jussila: Käräjätuomari X:n esteellisyyden osalta Korkein oikeus lausunee seuraavaa.

Esteellisyysväitteet ja kysymyksenasettelu

A ja muut syytetyt ovat Vantaan käräjäoikeudessa väittäneet, että X on esteellinen käsittelemään jälkijuttua. Väitettään he ovat perustelleet sillä, että ensiksikin jälkijuttu on sama asia kuin pilottijuttu tai saman asian osa. Toiseksi he katsovat, että X:lla on jälkijuttuun ennakkoasenne, joka on ilmennyt siten, että hän ilmoittanut esteellisyysasian käsittelyssä pilottijutun ratkaisun – kyse oli sopupeleistä – sitovan tässä jälkijutussa.

X:n osalta kysymys on siitä, onko hän esteellinen käsittelemään jälkijuttua oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun niin sanotun ennakkoasenteellisuusjäävin tai saman pykälän 3 momentin yleislausekkeen nojalla.

Ennakkoasenteellisuusjäävi

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun syyn vuoksi. Tässä tapauksessa jääviyden edellytyksenä on ensiksikin, että jälkijutussa kyse on samasta asiasta kuin pilottijutussa tai pilottijutun osasta.

Prosessioikeudessa ”samalla asialla” on perinnäisesti tarkoitettu samojen asianosaisten välistä samaa vaatimusta koskevaa asiaa. Tällä tavalla ”saman asian” merkityssisältö näkyy ymmärretyn myös oikeudenkäymiskaaren 13 luvun uudistamista koskeneessa lainvalmistelussa (HE 78/2000 vp s. 42 – 46). Välttämätöntä ei ole, että ”sama asia” ymmärretään kaikissa asiayhteyksissä yhdenmukaisesti. Esimerkiksi nyt esillä olevassa tyyppitilanteessa, jossa eri syytettyjä koskevien samaan tapahtumainkulkuun perustuvien syytteiden joutuminen eri oikeudenkäyntiin voi johtua sattumanvaraisista seikoista, voitaisiin syytetyn oikeusturvan kannalta pitää perusteltuna, että ”saman asian” merkityssisältö jääviyskysymysten yhteydessä ymmärrettäisiin tavanomaista laajemmin. Kun syytettyjen oikeusturvaan liittyvät ja muut periaatteelliset näkökohdat voidaan kuitenkin ottaa luontevammin huomioon yleislauseketta sovellettaessa, en pidä perusteltuna, että ”saman asian” merkityssisältö ymmärrettäisiin nyt perinnäisestä poikkeavalla tavalla.

Koska A ja muut syytetyt eivät ole olleet pilottijutussa syytettyinä, heitä koskeva jälkijuttu ei ole sama asia kuin pilottijuttu eikä myöskään sen osa. Tästä syystä en pidä X:ää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla esteellisenä käsittelemään jälkijuttua.

Jääviys yleislausekkeen nojalla

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu sanotussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tässä tapauksessa muina esteellisyyden muodostavaan seikkaan rinnastettavina seikkoina voivat tulla kysymykseen seuraavat seikat: ensiksikin X on ollut pilottijutussa ratkaisemassa, ovatko määrätyt pelit sopupelejä; toiseksi X on häntä koskevan jääviyskysymyksen käsittelyn yhteydessä ilmoittanut, että mainittu pilottijutussa otettu kanta sitoo käräjäoikeutta myös tässä jälkijutussa. Näiden seikkojen merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon jälkijutun luonne ja syytettyjen asema siinä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan muun muassa eri syytettyjen samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yleensä yhdessä. Syytteiden yhdessä käsittelemisellä pyritään asioiden käsittelyn keskittämiseen ja siihen, ettei rikosoikeudenkäynti johda ristiriitaisiin tuomioihin. Kuitenkin sellaisissa laajoissa rikosasioissa, joissa on monia syytettyjä, joudutaan usein harkitsemaan syytteiden erottelemista eli pilkkomista eri oikeudenkäynteihin. Nyt kyseessä oleva jälkijuttu on tällainen pilkottu juttu.

Pilkkomisen edellytyksenä on rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan, että syytteiden erikseen käsittelemistä pidetään soveliaampana kuin niiden käsittelemistä yhdessä. Pilkkominen perustuu lakitekstin mukaan siis väljään tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Kun syytteitä pilkotaan esimerkiksi pilottijuttuun ja jälkijuttuihin, pilkkomista harkittaessa pitää kuitenkin ottaa huomioon, että se ei saa huonontaa jälkijutun syytettyjen oikeusturvaa. Jälkijutun syytetyn ei pidä joutua toteamaan, että hänen syytettään koskevat merkittävät tosiasia- ja oikeuskysymykset olisi sitovasti ratkaistu pilottioikeudenkäynnissä, jossa hän ei ole ollut asianosaisena eikä sen vuoksi voinut vaikuttaa sen lopputulokseen. Tämän vuoksi oikeudessamme noudatetaankin sääntöä, jonka mukaan pilottijutun lainvoimainen tuomio ei tosiseikkojen osalta sido jälkijutussa, vaan sillä on ainoastaan niin sanottu todistusvaikutus. Se tarkoittaa, että jälkijutussa tuomioistuimen tulee vapaasti harkita, mikä vaikutus lainvoimaisessa pilottijutussa todetuille tosiseikoille on todisteina annettava. Yleisesti ollaan lisäksi sillä kannalla, että myöskään ylemmän tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla tiettyyn oikeuskysymykseen ottama kanta ei oikeudellisesti sido alempaa tuomioistuinta, vaikka esimerkiksi Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen kantoja oikeuskysymyksissä yleisesti noudatetaan.

Kun pilottijutun tosiasia- ja oikeuskysymysratkaisuilla voi kuitenkin tosiasiassa olla melkoinen merkitys jälkijutuissa, syytteiden pilkkomiseen tulisi syytettyjen oikeusturva huomioon ottaen suhtautua pidättyvästi. Tästä seuraa, että jos syytteitä kuitenkin pilkotaan esimerkiksi pilotti- ja jälkijuttuihin, jälkijutussa on erityisesti varmistettava syytetyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Hänellä pitäisi olla oikeus samanlaiseen oikeudenkäyntiin kuin jos häntä olisi syytetty jo pilottijutussa. Tämän vuoksi myös jälkijutun tuomarin esteettömyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Tässä tapauksessa X on ollut tuomarina jo pilottijutussa. Tämä on lähtökohtaisesti omiaan herättämään epäilyksiä hänen puolueettomuuttaan kohtaan. Tämä seikka yksinään ei kuitenkaan anna oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua perusteltua aihetta epäillä hänen puolueettomuuttaan toimia jälkijutun tuomarina.

Tässä tapauksessa X on lisäksi esteellisyysasian käsittelyssä antanut lausuman, jossa hän on ilmoittanut, että hovioikeuden pilottijutussa antamassa tuomiossa on lainvoimaisesti ja hänen käsityksensä mukaan käräjäoikeutta sitovalla tavalla ratkaistu kysymys siitä, olivatko tietyt pesäpallo-ottelut sovittuja ja nyt kysymyksessä olevissa jutuissa ei enää olisi kysymys otteluiden sopimisesta. Lausuma osoittaa, että sen antaessaan X:llä on ollut virheellinen käsitys hovioikeuden tuomion sitovuudesta jälkijutuissa. Vakiintuneen kannan mukaan tuomarin jutun käsittelyn yhteydessä ilmaisema virheellinen käsitys jutun oikeuskysymyksistä ei yleensä tee tuomaria esteelliseksi. Tässä tapauksessa X:n kannasta ilmenee, millaiseksi hän on ymmärtänyt jälkijutun luonteen ja syytettyjen oikeusturvan ja puolustautumismahdollisuudet. Kyse on jälkijutun syytettyjen oikeudellisen aseman kannalta keskeisestä peruskysymyksestä. Siihen hän on jo ennen asian varsinaisen käsittelyn alkua ottanut syytettyjä syrjivän virheellisen kannan. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon, että X on ollut ratkaisemassa myös pilottijuttua, nämä seikat yhdessä antavat ulkopuolisellekin perustellun aiheen epäillä X:n puolueettomuutta käsitellä jälkijuttua.

Näillä perusteilla Korkein oikeus hyväksynee X:ää koskevan esteellisyysväitteen ja katsonee hänet oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla esteelliseksi käsittelemään A:ta ja muita syytettyjä koskevia syytteitä.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Tulokas: Rikosoikeudenkäyntiä koskevissa säännöksissä käsittelyn keskittäminen on viety pitkälle. Tämä samoin kuin erilaiset prosessitekniset ja -taktiset näkökohdat aiheuttavat sen, että laajempia rikoskokonaisuuksia pilkotaan osiksi ja käsitellään useissa erillisissä oikeudenkäynneissä. Menettely soveltuu huonosti yhteen rikosoikeudellisten periaatteiden kanssa. Erityisen ongelmallista pilkkominen on samaa asiakokonaisuutta koskevien myöhempien oikeudenkäyntien vastaajille. Heidän osaltaan tilanne saattaa olla sellainen, että lopputuloksen kannalta merkittävimmät tosiasia- ja oikeuskysymykset on jo valmiiksi ratkaistu siinä vaiheessa, kun heidän oikeudenkäyntinsä vastaa alkaa. Ratkaisut on jo tehty oikeudenkäynnissä, jossa he eivät ole olleet asianosaisina ja jossa heillä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen. Asetelma vaarantaa rikosoikeudenkäynnin perusperiaatteiden toteutumisen. Tästä lähtökohdasta on arvioitava nyt esillä olevan kaltaisia esteellisyyskysymyksiä.

Esteellisyysväitteen tekijät ovat Vantaan käräjäoikeudessa syytteessä törkeästä petoksesta ym. pesäpallon sopupelijutussa. Samaan tapahtumainkulkuun perustunut niin sanottu pilottijuttu, jossa A ja hänen asiakumppaninsa eivät olleet asianosaisina, ratkaistiin Vantaan käräjäoikeuden tuomiolla 4.6.2001 käräjätuomari X:n toimiessa tuomarina. Kysymys on siitä, onko häntä pidettävä nyt vireille pannussa uudessa asiassa esteellisenä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

A:han ym. kohdistettua syytettä ratkaistaessa joudutaan ottamaan kantaa ensinnäkin siihen, ovatko syytteessä tarkoitetut pesäpallo-ottelut olleet sopupelejä, ja jos tältä osin vastaus on myönteinen, ovatko A ja hänen asiakumppaninsa olleet tähän myötävaikuttamassa tai ainakin asiasta tietoisina erehdyttäneet veikkausyhtiötä vedonlyöntiin osallistumalla.

Käräjäoikeuden esteellisyysväitteen johdosta antaman päätöksen mukaan käräjätuomari X on kantanaan muun muassa todennut, että pilottijuttua koskevassa hovioikeuden tuomiossa on lainvoimaisesti ja käräjäoikeutta sitovalla tavalla ratkaistu kysymys siitä, olivatko tietyt pesäpallon kohdeottelut sovittu. Otteluiden sopiminen on ollut ennakollinen kysymys syyllisyyden ratkaisemiseksi. Käsillä olevissa asioissa ei siten enää ole kysymys otteluiden sopimisesta, vaan siitä, ovatko näiden asioiden vastaajat olleet tietoisia pitkävetoa pelatessaan otteluiden lopputuloksista pitkävedon kannalta merkityksellisistä sopimisista.

Oikeudenkäyntiasetelma on siten sellainen, että ensiksi ratkaistavaksi tuleva kysymys; olivatko ottelut sovittuja, on uudessa oikeudenkäynnissä täsmälleen sama, joka jo ratkaistiin niin sanotussa pilottijutussa. Käräjätuomari X:n esteellisyys on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin perusteella ilmeinen, vaikka hänen lausuntojaankaan ei otettaisi huomioon.

Käräjätuomari X:n lausunnot viittaavat siihen, että hänellä olisi virheellinen käsitys aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutuksesta. Toisessa yhteydessä hän kuitenkin viittaa tuomion todistusvaikutukseen. Joka tapauksessa lausunnoista voidaan tehdä se johtopäätös, että X pitää syyttäjän tavoin kysymystä otteluiden sopupeliluonteesta asiallisesti ratkaistuna. Laissa tarkoitettu ennakkoasenne on varsin selvä.

Hyväksyn esteellisyysväitteen käräjätuomari X:n osalta.