KKO:2010:78: Oliko A ollut esteellinen, kun hän eli avioliitonomaisessa suhteessa jutussa toimineen kihlakunnansyyttäjän B:n kanssa?

Diaarinumero: H2010/77
Esittelypäivä: 26.10.2010
Antopäivä: 1.11.2010
Taltio: 2160

Kysymys tuomarin esteellisyydestä. (Ään.)

PL 21 §
IhmisoikeusSop 6 art 1 kohta
OK 13 luku 3 §
OK 13 luku 4 § 1 mom
OK 13 luku 5 §
OK 13 luku 7 § 2 mom
OK 13 luku 7 § 3 mom
OK 31 luku 1 § 1 mom 1 kohta

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin käräjäoikeuden hylättyä 31.10.2007 antamallaan tuomiolla kihlakunnansyyttäjien C:n ja D:n X:ää vastaan ajaman syytteen Helsingin hovioikeus on kihlakunnansyyttäjä C:n valituksesta 28.5.2009 antamallaan tuomiolla tuominnut X:n kirjanpitorikoksesta ja arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta yhteiseen kahden vuoden vankeusrangaistukseen sekä määrännyt hänet liiketoimintakieltoon. Lisäksi X on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset.

Korkein oikeus ei ole 10.3.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt X:lle eikä kihlakunnansyyttäjä C:lle valituslupaa.

Kantelu

X on Korkeimpaan oikeuteen 6.4.2010 toimittamassaan kantelussa vaatinut, että hovioikeuden tuomio poistetaan ja asia osoitetaan Helsingin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Perusteluinaan X on kertonut, että hovioikeus ei ollut ollut asiaa ratkaistessaan tuomionvoipa, koska hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos A oli ollut esteellinen toimimaan asiassa tuomarina. A:n esteellisyys perustui hänen läheiseen suhteeseensa Helsingin syyttäjänviraston johtavaan kihlakunnansyyttäjään B:hen. A ja B elivät keskenään avioliitonomaisessa suhteessa, minkä perusteella B oli A:han nähden oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu läheinen.

Vaikka B ei ollutkaan toiminut asiassa määrättynä syyttäjänä eikä hänellä ollut syyttämisen osalta suoraa käskyvaltaa kihlakunnansyyttäjä C:hen nähden, hän oli Helsingin syyttäjänviraston päällikkönä C:n esimies. Paikalliselle syyttäjänviraston päällikölle oli asetettu velvollisuus huolehtia johtamansa viraston toiminnan tuloksellisuudesta eli rikosoikeudellisen vastuun tehokkaasta toteuttamisesta. Lisäksi B oli kuulunut ainoana johtavana kihlakunnansyyttäjänä valtakunnansyyttäjän puheenjohdolla toimivaan syyttäjälaitoksen valtakunnalliseen ohjausryhmään pysyvänä jäsenenä. Tätä ryhmää saattoi kutsua maan syyttäjäjärjestelmän johtoryhmäksi. Lisäksi B oli kuulunut valtakunnansyyttäjän päätöksellä perustettuun päälliköitten kokous -nimiseen orgaaniin, jonka tehtävänä oli käsitellä syyttäjäntoiminnan linjakysymyksiä ja muita koko syyttäjälaitoksen toiminnan kannalta keskeisiä asioita.

Syyttäjälaitoksessa oli niin sanottuja avainsyyttäjiä. Valtionsyyttäjä E valtakunnansyyttäjänvirastosta oli määrätty talousrikossyyttäjäryhmän johtajaksi. Hän oli toiminut tässäkin asiassa kihlakunnansyyttäjä C:n ohessa syyttäjänä osallistumalla käräjäoikeuden valmisteluistuntoihin ja C:n sijaisena silloin, kun C oli estynyt hoitamaan tehtäväänsä.

Edellä olevan perusteella käsitys siitä, että syyttäjät toimisivat yksittäisissä jutuissa yksinään, ei pitänyt paikkansa. Vaikutti siltä, että vaikka syyttäjälaitos oli muodollisesti kaksikerroksinen, ylimpänä valtakunnansyyttäjä ja alempana muut syyttäjät, todellisuudessa syyttäjät toimivat tiiviisti yhdessä kunkin syyttäjänviraston sisällä toteuttaen valtakunnansyyttäjän määrittämiä tavoitteita syyttäjänviraston johtavan syyttäjän johdolla samalla, kun yksittäiset talousrikossyyttäjät toimivat suoraan vastuullisen valtionsyyttäjän ohjauksessa.

X on pitänyt epäuskottavana, että B ja A eivät olisi keskustelleet syyteasiasta siten, että A olisi tullut tietämään asiasta muuten kuin oikeudenkäynnin yhteydessä ja tavalla, joka vaaransi oikeudenkäyntimenettelyn puolueettomuuden.

B:n rooli tämän syyteasian hoitamisessa oli liittynyt alun alkaen edellä kuvattujen syyttäjälaitosta ohjaavien kollegioitten jäsenyyteen. B:n rooli oli kuitenkin muuttunut käräjäoikeuden asiassa antaman syytteen hylkäävän tuomion jälkeen. B oli ryhtynyt toimimaan asiassa aktiivisesti myös muuten, eli ei enää virkaansa liittyvän kollegion jäsenenä, vaan Helsingin kihlakunnansyyttäjänviraston esimiehenä, jonka tehtäviin kuului huolehtia, että X:ää koskeva syyteasia etenisi menestyksellisesti hovioikeudessa sen jälkeen, kun se oli tyrmätty käräjäoikeudessa.

Kihlakunnansyyttäjä C oli arvostellut käräjäoikeuden toimintaa tuomion antamisen jälkeen sanomalehdessä 2.11.2007 ja televisiossa 5.11.2007. Tämän arvostelun jälkeen B C:n esimiehenä oli ottanut kantaa asiaan lähettämällä sähköpostiviestin Helsingin käräjäoikeuden laamannille ja saman viestin tiedoksi Helsingin hovioikeuden presidentille F:lle. Sähköpostiviestissä B oli pahoitellut televisiossa esitettyä käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta arvostelua ja oli toivonut, että hyvä yhteistyö käräjäoikeuden kanssa voi jatkua.

X on katsonut, että kun viesti oli osoitettu myös sen hovioikeuden presidentille, jonne syyttäjät olivat ilmoittaneet valittavansa, tuli viestiä lukea myös siten, että siinä oli esitetty toive hyvän yhteistyön jatkumisesta myös Helsingin hovioikeuden kanssa. Muuta syytä lähettää viesti juttua seuraavaksi käsittelevän hovioikeuden presidentille ei voinut olla.

Viestin jälkeen B:n läheinen hovioikeudenneuvos A oli määrätty hovioikeuden kokoonpanoon, joka oli ratkaissut asian. A:n läheisen julkinen intressi oli ollut, että syyteasia menisi syyttäjälaitoksen vaatimusten mukaisesti. Ulkopuoliselle oli syntynyt perusteltu epäily, että A:n puolueettomuus asiassa oli vaarantunut.

X on kertonut, että hän sai tietää B:n ja A:n läheisyydestä vasta hovioikeuden tuomion jälkeen ja sähköpostiviestistä vasta 29.3.2010.

Välitoimet

Korkein oikeus on 3.6.2010 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai sen täytäntöönpanoa jatkettava.

Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluneet hovioikeudenneuvokset A, G ja H ovat antaneet pyydetyt lausumat.

Kihlakunnansyyttäjät C ja I ovat yhdessä vastanneet hakemukseen ja antaneet lausumansa A:n, G:n ja H:n lausumista. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on antanut asiassa lausuman.

X on antanut lausuman sekä mainittujen vastausten että lausumien johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kantelun lähtökohta

1. Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko johtava kihlakunnansyyttäjä B oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n tarkoittamalla tavalla hovioikeudenneuvos A:n läheinen. Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko A ollut B:n aseman johdosta tai muutoin läheisyyssuhteen perusteella esteellinen toimimaan asiassa tuomarina. Edelleen asiassa on kysymys siitä, mikä merkitys B:n sähköpostiviestin lähettämisellä on esteellisyysarvioinnissa.

Sovellettavat säännökset

2. Arvioitaessa tuomarin esteellisyyttä sovellettaviksi tulevat oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännökset. Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon perustuslain 21 §:ään ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan perustuva oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa ja tätä oikeutta koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan yhtäältä tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai -asennetta asiassa eikä hän saa edistää jonkun asianosaisen etua oikeudenkäynnissä eikä toisaalta ulkopuoliselle saa syntyä objektiivisesti arvioiden perusteltua epäilyä tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta.

A:n ja B:n läheisyys

3. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n mukaan läheisellä tarkoitetaan muun muassa tuomarin puolisoa ja puolisoilla myös avioliitonomaisissa olosuhteissa eläviä henkilöitä. Tämän lisäksi läheisellä tarkoitetaan tuomarille muuten erityisen läheistä henkilöä. Lain esitöiden mukaan tällainen henkilö voi olla esimerkiksi tuomarin seurustelukumppani (HE 78/2000 vp s. 17 ja 28).

4. Korkein oikeus toteaa, että A:n ja B:n välinen seurustelusuhde on jatkunut pitkään ja se on ollut laajalti tunnettu. Seurustelusuhdetta ei ole asiassa riitautettu. Tällaiseen seurustelusuhteeseen voidaan perustellusti arvioida kuuluvan samanlaista keskinäistä sitoutumista, luottamusta ja lojaalisuutta, joka on ominaista puolisoiden ja avopuolisoiden välisessä suhteessa. B:tä on siten pidettävä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla A:lle erityisen läheisenä henkilönä.

B:n asema kihlakunnansyyttäjä C:hen nähden

5. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen muun ohella asiassa, jossa hänen läheisensä on asianosainen, asianosaisen edustaja, avustaja tai asiamies. Saman luvun 5 §:n mukaan tuomari on esteellinen, jos hän tai hänen läheisensä toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, tai asemassa, jossa hän päättää valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön puhevallan käyttämisestä asiassa, ja edellä tarkoitettu taho on asiassa asianosainen tai asian ratkaisusta on sille odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

6. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on otettu kantaa sekä tuomioistuimen ja syyttäjälaitoksen välisiin organisatorisiin kysymyksiin että kysymykseen tuomarin läheisen tekemisiin tuomarin ratkaistavana olevassa asiassa. Tapauksessa Piersack v. Belgia 1.10.1982 tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Syyttäjänviraston hallinnollisena esimiehenä hän oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa. Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Tapauksessa Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008 oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu.

7. Helsingin syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä B on asiassa syyttäjänä toimineen kihlakunnansyyttäjä C:n esimies.

8. B:n tehtävänä syyttäjänviraston päällikkönä on syyttäjänvirastosta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n mukaan johtaa ja kehittää viraston toimintaa, vastata viraston toiminnan tuloksellisuudesta, seurata ja valvoa syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuutta, osallistua syyttäjälaitoksen valtakunnalliseen ohjaukseen, kehittää ja ylläpitää viraston toiminnan kannalta tarpeellisia suhteita toisiin viranomaisiin ja muihin yhteistyötahoihin sekä vahvistaa viraston työjärjestys.

9. X on katsonut, että vaikka muodollisesti kihlakunnansyyttäjä C on toiminut syyteasiassa itsenäisesti, syyttäjälaitos tosiasiassa toimii organisatorisesti ylhäältäpäin johdettuna yhtenäisenä syyttäjälaitoksena. Siten B:n asema Helsingin syyttäjänviraston päällikkönä ja syyttäjälaitoksen ohjausryhmän ja päälliköitten kokouksen jäsenenä on ollut sellainen, että hänen asemansa voidaan rinnastaa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla yrityksen, tässä tapauksessa syyttäjälaitoksen, hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan elimen asemaan.

10. Korkein oikeus toteaa, että epäily tuomarin puolueettomuudesta voi perustua tuomarin läheisen asemaan asianosaisen organisaatiossa, vaikka läheisellä ei olisikaan nimenomaista oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:ssä tarkoitettua organisatorista asemaa. Edellytyksenä kuitenkin tällöin on, kuten edellä mainituista ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ja myös Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2000:49 ilmenee, että läheisellä on ollut tosiasiallinen toimivalta osallistua asianosaisen organisaatiossa asian käsittelemiseen.

11. Yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Tästä lakiin perustuvasta itsenäisestä syyteharkintavallasta johtuu, ettei B:llä syyttäjänviraston päällikkönä tai syyttäjälaitoksen ohjausryhmän tai päälliköitten kokouksen jäsenenä ole ollut valtaa määrätä syytettä nostettavaksi tai määrätä, miten asiassa syytetään, tai alistaa syyteasiaa itselleen käsiteltäväkseen. B:n tehtäviin on kylläkin kuulunut asioiden käsittelyn joutuisuuden valvominen. Sen sijaan B:n tehtäviin ei ole kuulunut yksittäisessä asiassa C:n syyttäjän tehtävien ohjaaminen tai valvominen eikä hän ole voinut ottaa asiaa C:ltä ja ryhtyä itse ajamaan syytettä. Näin ollen B ei ole ollut sellaisessa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa asemassa C:hen nähden, että hän olisi voinut C:n puolesta tai sijasta päättää asiassa syyttäjän puhevallan käyttämisestä. Siten A ei ole ollut asiassa esteellinen pelkästään sen johdosta, että hänen läheisensä B on ollut asian toisena osapuolena olevan C:n hallinnollinen esimies eikä silläkään perusteella, että B on ollut syyttäjälaitoksen ohjausryhmän ja päälliköitten kokouksen jäsen.

Kysymys A:n ennakkoasenteista

12. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetään, että tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 78/2000 vp s. 42) kysymys on ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä. Erityinen syy voi olla esimerkiksi se, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja ja että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa. Säännöksen tarkoitus on vastata edellä mainittua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä halua edistää toisen asianosaisen etua.

13. A on ilmoittanut, ettei hän ollut keskustellut B:n kanssa asiasta sen ollessa vireillä. Asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi ottanut ennakolta kantaa asian ratkaisuun tai että hän olisi saanut B:ltä asiaa koskevia oikeudenkäyntiaineistoon kuulumattomia tietoja. Tämän vuoksi ei ole perusteltua aihetta epäillä A:lla olleen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua ennakkoasennetta asiaan.

Sähköpostiviestin merkitys esteellisyysarvioinnissa

14. Vaikka edellä onkin katsottu, ettei pelkästään B:n asema C:n hallinnollisena esimiehenä ole merkinnyt A:n esteellisyyttä tuomarina toimimiseen, voi kuitenkin sanottu asema olla esteellisyyskysymystä arvioitaessa merkityksellinen, jos B:n toiminnalla on ollut kytkentä vireillä olevaan syyteasiaan. Tällöin arvioitavaksi tulee B:n lähettämän sähköpostiviestin merkitys.

15. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta.

16. Arvioitaessa mainitun säännöksen perusteella sitä, onko tuomari esteellinen, on erityistä huomiota kiinnitettävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevään periaatteeseen, jonka mukaan ulkopuoliselle henkilölle ei saa objektiivisesti arvioiden syntyä perusteltua epäilyä tuomarin puolueettomuudesta.

17. Helsingin käräjäoikeus oli hylännyt keskiviikkona 31.10.2007 antamallaan tuomiolla asiassa C:n ajamat syytteet. Perjantaina 2.11.2007 Taloussanomat oli julkaissut kirjoituksen, jonka mukaan jutun syyttäjä arvosteli ankarasti käräjäoikeuden tekemää päätöstä nyt käsiteltävässä asiassa eli Jippii-tuomiota. Ratkaisussa oli syyttäjä C:n mielestä lähes kokonaan ohitettu syyttäjän näyttö. Kirjoituksessa arvosteltiin lisäksi yleisesti tuomioistuimien asiantuntemusta talousrikosasioissa. Kirjoituksesta ilmeni lisäksi, että C aikoi valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

18. Maanantaina 5.11.2007 televisiossa Yleisradion pääuutislähetyksessä kello 20.30 esitettiin uutinen, jossa uutistenlukija sanoi syyttäjien arvostelevan tuomareita poikkeuksellisen voimakkaasti talousrikostuomioiden tasosta ja syyttäjien mielestä tuomioiden perustelujen olevan usein liki kelvottomia. Tämän jälkeen toimittaja haastatteli kihlakunnansyyttäjä C:tä kysyen: ”Miltä se tuntuu kun on itse miettinyt mammuttijuttua vuositolkulla ja sitten huomaa, että tuomari on täysin pihalla?” Tähän C vastasi: ”No kyllähän se on masentavaa.” Lisäksi toimittaja kysyi C:ltä tarvittaisiinko Suomessa talousrikostuomareita, johon C vastasi, että heitä tarvittaisiin myös alioikeustasolla, koska sellaisia oli jo hovioikeuksissa. Toimittaja jatkoi: ”Eli käräjäoikeus on se heikoin lenkki?” C vastasi: ”Tällä haavaa näyttää näin olevan. Ja on hyvin kummallista, että näin on päässyt käymään.”

19. Torstaina 8.11.2007 B on Helsingin johtavana kihlakunnansyyttäjänä lähettänyt seuraavansisältöisen sähköpostiviestin:

Hyvät käräjätuomarit!

Helsingin syyttäjäviraston puolesta pahoittelen kovasti YLEn maanantain iltauutisissa esitettyä käräjätuomareihin ja talousrikostuomioihin kohdistunutta asiatonta arvostelua. Jutun toimitukselliset painotukset ovat tarkoitushakuisia ja luovat mielikuvan oikeuslaitoksen sisäisistä ongelmista. Toimittaja on saanut yksittäisen syyttäjän lausumaan haluamallaan tavalla. Koko virastomme on kauhistunut esitetystä uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Toivomme, että hyvä yhteistyömme käräjäoikeuden kanssa voi jatkua.

B on lähettänyt viestin Helsingin käräjäoikeuden laamannille, kansliapäällikölle ja käräjätuomarille, joka on myös ollut Tuomariliiton hallituksen jäsen. Tämän lisäksi hän on lähettänyt viestin kopiona Helsingin hovioikeuden presidentille ja valtakunnansyyttäjälle.

20. B:n lähettämästä sähköpostiviestistä A on lausumassaan todennut, ettei viestissä ollut mainintaa tai vihjettä jutusta eikä se ollut tulkittavissa toiveeksi vaikuttaa jutun käsittelyyn hovioikeudessa. Viestin johdosta tuolloinen hovioikeuden presidentti F oli tiedustellut A:lta, oliko B osallistunut asian käsittelemiseen tai neuvotellut siitä. A oli kertonut, ettei B:llä ollut jutun kanssa mitään tekemistä ennen käsittelyä eikä sen aikana. Näin ollen oli todettu, ettei A:n osallistumiseen jutun kokoonpanoon ollut estettä.

21. Korkein oikeus toteaa, että television uutislähetyksessä on kritisoitu yleiseltä kannalta tuomioistuinten asiantuntemusta talousrikosasioissa ja että uutisessa ei ole mainittu nimeltä Jippii-tuomiota. Kun kuitenkin otetaan huomioon uutisen sisältö ja se, että uutinen on esitetty kolmen päivän kuluttua Taloussanomissa olleen kirjoituksen jälkeen ja että uutisessa on haastateltu kihlakunnansyyttäjä C:tä, uutisen yhteys Jippii-tuomioon on ollut ilmeinen.

22. B:n sähköpostiviestin tarkoituksena on saattanut olla pyrkimys ilmaista syyttäjänviraston kanta uutisointiin ja tyynnytellä siitä mahdollisesti aiheutunutta tuomareiden, erityisesti käräjätuomareiden ärtymystä, ja siten ehkäistä yleisesti uutisoinnin kielteisiä vaikutuksia. Asiayhteyden ja ajankohdan vuoksi ulkopuoliselle henkilölle on kuitenkin voinut B:n kannanoton perusteella syntyä perustellusti kuva siitä, että B on toiminut kihlakunnansyyttäjä C:n puolesta tätä tukeakseen.

23. Tältä kannalta merkille pantavaa on, että B on lähettänyt sähköpostiviestin tilanteessa, jossa C oli syyttäjänä ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon. Kun lisäksi otetaan huomioon, että B on lähettänyt viestin myös Helsingin hovioikeuden presidentille, ulkopuoliselle on voinut perustellusti syntyä kuva, että viestin tarkoituksena on ollut puuttua asian käsittelyyn hovioikeudessa ainakin siten, ettei uutisoinnilla, jossa C oli esiintynyt tärkeässä osassa, olisi asiaa käsiteltäessä ja ratkaistaessa syyttäjän kannalta kielteisiä vaikutuksia.

24. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo B:n toiminnan ulkopuolisen näkökulmasta kytkeytyneen vireillä olevaan syyteasiaan niin, että on voinut syntyä perusteltu epäily siitä, että B on pyrkinyt vaikuttamaan asian käsittelyyn hovioikeudessa syyttäjälle myönteisellä tavalla. Tämän vuoksi, ja kun otetaan huomioon B:n ja A:n läheinen suhde, on B:n toiminta antanut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun perustellun aiheen epäillä A:n puolueettomuutta.

Johtopäätös

25. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeudenneuvos A on ollut esteellinen käsittelemään asiaa eikä hovioikeus siten ole ollut tuomiota antaessaan tuomionvoipa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio poistetaan X:n osalta ja asia palautetaan hänen osaltaan Helsingin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Asiaa uudelleen käsitellessään hovioikeuden on otettava huomioon edellä perusteluissa lausuttu ja muutenkin laillisesti meneteltävä.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 1 momentti 1 kohta

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Soile Poutiainen. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki:

A ei ole kiistänyt läheissuhdetta B:hen. Kuten enemmistö on lausunut, B:n hallinnollisesta asemasta kihlakunnansyyttäjä C:hen nähden tai B:n virkaan kuuluvista jäsenyyksistä syyttäjälaitoksen ohjausryhmässä ja päälliköiden kokouksessa ei kuitenkaan seuraa, että A olisi tullut esteelliseksi toimimaan asiassa tuomarina. Totean edelleen, etteivät väitteet B:n erityisestä intressistä asiassa saa tukea seikoista, joihin kantelussa on viitattu. Valtion varoista rikosasiassa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut eivät tule syyttäjänviraston maksettaviksi eikä B:lle viraston päällikkönä lähetetty selvityspyyntö osoita hänen liityntäänsä asiaan tai tee hänestä asianosaista. Kuten enemmistö on todennut, perusteltua aihetta epäillä A:n ennakkoasennetta asiaan ei ole ilmennyt.

Siltä osin kuin enemmistö on katsonut B:n lähettämän sähköpostiviestin voineen perustellusti synnyttää ulkopuolisessa kuvan, että viestin tarkoituksena olisi ollut puuttua Jippii-asian käsittelyyn hovioikeudessa ja että A tämän johdosta on ollut esteellinen käsittelemään asiaa, lausun seuraavan.

Uutislähetys 5.11.2007

Helsingin käräjäoikeus oli 31.10.2007 antamallaan tuomiolla hylännyt C:n Jippii-asiassa ajamat syytteet.

Taloussanomissa oli 2.11.2007 julkaistu artikkeli, jossa oli haastateltu kihlakunnansyyttäjä C:tä, Turun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professoria sekä valtakunnansyyttäjänviraston ohjaus- ja kehittämispäällikköä E:tä. Taloussanomien mukaan ”Syyttäjän mielestä Helsingin käräjäoikeuden päätös on huonosti perusteltu. Valtakunnansyyttäjän virasto on huolissaan tuomiovallan siirtymisestä puolustuksen asiantuntijoille”.

Yleisradion televisiolähetyksen pääteemana iltauutisissa 5.11.2007 oli syyttäjien tuomareihin kohdistama arvostelu. Lähetyksen aluksi uutistenlukija lausui: ”Syyttäjät arvostelevat tuomareita poikkeuksellisen voimakkaasti talousrikostuomioiden tasosta. Syyttäjien mielestä tuomioiden perustelut ovat usein liki kelvottomia. Pettyneimmät syyttäjät vaativat käräjäoikeuksiin eritysosaajia, erillisiä talousrikostuomareita.”

Tämän jälkeen toimittaja haastatteli kihlakunnansyyttäjä C:tä ja valtakunnansyyttäjä J:tä. Toimittajan esittämiin kysymyksiin sisältyi ilmauksia ”Miltä se tuntuu — ja sitten huomaa, että tuomari on täysin pihalla”, ”Tosiasiassa kyseessä saattaa kuitenkin olla siitä, että tiskin takana on istunut tomppeli tuomari”, ”Erikoistuneet syyttäjät ja erikoistuneet asianajajat pyyhkivät rivituomarilla pöytää”, ”Eli käräjäoikeus on se heikoin lenkki”.

Tekstiä lukiessa syntyy käsitys, että C ja J ovat neutraaleista vastauksistaan huolimatta yhtyneet toimittajan ilmauksiin.

B:n sähköpostiviesti 8.11.2007

B on 8.11.2007 lähettänyt Helsingin käräjäoikeuden laamannille, käräjäoikeuden hallintopäällikölle ja Tuomariliiton edustajalle sähköpostiviestin. Samalla viesti on lähtenyt kopiona Helsingin hovioikeuden presidentille ja valtakunnansyyttäjälle. Viestissä B lausuu:

”Aihe: Ylen iltauutiset 5.11., syyttäjäviraston pahoittelu

Hyvät käräjätuomarit!

Helsingin syyttäjänviraston puolesta pahoittelen kovasti YLE:n maanantain iltauutisissa esitettyä käräjätuomareihin ja talousrikostuomareihin kohdistunutta asiatonta arvostelua. Jutun toimitukselliset painotukset ovat tarkoitushakuisia ja luovat mielikuvan oikeuslaitoksen sisäisistä ongelmista. Toimittaja on saanut yksittäisen syyttäjän lausumaan haluamallaan tavalla. Koko virastomme on kauhistunut esitetystä uutisesta ja toimittajan saamista syyttäjän vastauksista. Toivomme, että hyvä yhteistyömme käräjäoikeuden kanssa voi jatkua.

B
Helsingin johtava kihlakunnansyyttäjä
tiedoksi: Tuomariliitto, jakelua varten”

Viestistä ja sen taustasta

Kuten viestistä ilmenee, se on syntynyt television iltauutisissa esitetyn arvostelun johdosta, jota virasto on pitänyt asiattomana. Viesti on kirjoitettu koko viraston puolesta. Viestin kohderyhmänä ovat olleet paitsi Helsingin käräjäoikeuden tuomarit, myös muut alituomarit. Alituomareita oli vuonna 2007 maassa yli 450.

Kanteluun liitetystä toisesta sähköpostiviestistä ilmenee, että valtakunnansyyttäjä J on 8.11.2007 televisiotoimittajalle lähettämässään viestissä ilmoittanut yhtyvänsä siihen, mitä kollega B oli tuomareille osoittamassaan viestissä anteeksipyyntönä halunnut lausua. Edelleen J ilmoittaa, ettei hän valtakunnansyyttäjänä missään tapauksessa olisi suostunut koko haastatteluun, mikäli olisi tiennyt, että haastattelu sijoitetaan pääuutisissa sellaiseen ”syyttäjiltä poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä tuomareita kohtaa” -otsikoituun uutiseen, jossa varsinaiseen asiaan nähden täysin tarpeettoman kärjekkyyden myötä jopa nimitellään tuomareita ”tomppeleiksi”.

Valtakunnansyyttäjä on lähettänyt syyttäjälaitoksen reaktiot tiedoksi myös päällikkötuomareille pyytäen sen toimittamista tiedoksi muillekin käräjäoikeuksien tuomareille.

Sitä, että B:n viesti on ollut seuraus uutisoinnin synnyttämästä kauhistuneisuudesta viraston syyttäjien keskuudessa, ei edellä kerrottuun nähden ole aihetta epäillä.

Viestin koettu merkitys kokoonpanoa hovioikeudessa määrättäessä

A:n mukaan hovioikeuden presidentti F oli viestin johdosta tiedustellut häneltä, oliko B osallistunut Jippii-asian hoitamiseen tai neuvotellut siitä. A oli kertonut, ettei B:llä ollut ollut jutun kanssa mitään tekemistä ennen käsittelyä tai sen aikana. Näin ollen oli todettu, ettei estettä A:n osallistumiseen jutun ratkaisukokoonpanoon hovioikeudessa ollut. A ei lausumansa mukaan olisi voinut aiheettomasti jäävätä itseään asiassa, joka kuului laajuutensa vuoksi ”purkkiosastolle”, jossa hän työskenteli ja johon asiaan hänet määrättiin.

A oli työt Helsingin hovioikeudessa aloittaessaan ilmoittanut seurustelusta esimiehille. Seurustelusuhde onkin, kuten edeltä ilmenee, ollut hovioikeuden presidentin tiedossa hänen saadessaan viestin. Kokoonpanon muiden jäsenten mukaan suhde on ollut heidän tiedossaan. Puheenjohtajaksi määrätty hovioikeudenneuvos oli keskustellut A:n kanssa siitä, oliko B osallistunut asian käsittelyyn, ja siten mahdollisista esteperusteista.

Hovioikeuden presidentin tiedustelun sisällöstä voidaan päätellä, ettei hän ole tulkinnut sähköpostiviestiä B:n vaikutusyritykseksi Jippii-asian syyttäjälle suosiolliseen käsittelyyn hovioikeudessa. Jos tällainen vaikutelma olisi viestistä syntynyt, A tuskin olisi tullut edes kysymykseen ratkaisukokoonpanon jäsenenä. On myös selvää, että keskustelu mahdollisista esteperusteista kokoonpanon puheenjohtajan ja A:n välillä on jutun ja käsittelyn ennakoitu laajuus huomioon ottaen käyty vakavassa mielessä.

Oikeudenkäyntiavustajien suhtautuminen B:n ja A:n seurustelusuhteeseen jutun ollessa vireillä

B:n asema syyttäjänviraston päällikkönä on ollut yleisesti tiedossa. A:n osallistuminen hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon on ollut asianosaisten tiedossa jo ennen pääkäsittelyä. Kanteluun liitetystä kirjeestä X:n avustajalle ilmenee, että B:n ja A:n suhde oli ollut oikeudenhoidon parissa työskentelevien ja usean jutussakin avustaneen henkilön tiedossa jo vuosia. Seurustelusuhteeseen liittyvää esteellisyysväitettä ei asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä ole tehty. Vaikka tämä seikka ei estä tutkimasta nyt käsillä olevaa kantelua, sillekin voidaan osaltaan antaa merkitystä esteellisyysarvioinnissa.

On kuitenkin vielä haettava vastausta niihin kysymyksiin, miksi pahoitteluviestin laati B eikä C ja miksi viesti ylipäätään lähti hovioikeuteen, ellei sen tarkoitus olisi ollut luoda syyttäjälle suotuisaa ilmapiiriä Jippii-asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä.

Viraston päällikön tehtävistä ylläpitää yhteistyösuhteita ja hovioikeuden tehtävästä valvoa

Syyttäjänvirastoa koskevan asetuksen 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan viraston toiminnan kannalta tarpeellisten suhteiden kehittäminen ja ylläpitäminen toisiin viranomaisiin ja yhteistyötahoihin kuuluu syyttäjänviraston päällikölle. Hovioikeuden tehtävänä hovioikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan puolestaan on valvoa alaistensa tuomioistuinten toimintaa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi.

Viestistä ilmenee, että koko syyttäjänvirasto oli kauhistunut uutisoinnista ja että sen haitallinen vaikutus viranomaisten väliseen yhteistyöhön haluttiin ehkäistä. Viestin toimittaminen paitsi Helsingin käräjäoikeuden tuomareille, myös uutisessa ”rivituomareiksi” kutsutuille muille alioikeustuomareille on ollut B:n asemaan liittyvä velvoite. Viestin lähettäminen tiedoksi Helsingin hovioikeuden presidentille on ollut syntyneessä tilanteessa perusteltua.

Totta sinänsä on, että viesti on toimitettu hovioikeuden presidentille siinä vaiheessa, kun kihlakunnansyyttäjä C oli ilmoittanut aikovansa valittaa käräjäoikeuden tuomiosta. Toisaalta selvää on, että yllä mainitussa tilanteessa niin myöhästynyt toiminta kuin toimimatta jättäminenkin olisi herättänyt syyttäjänvirastossa kysymyksen päällikön kriisinhallintataidoista.

Johtopäätös

A:n ja B:n seurustelusuhde on X:n mukaan tullut hänen tietoonsa hovioikeuden syyksi lukevan tuomion jälkeen ja sähköpostiviesti vasta Korkeimman oikeuden evättyä valitusluvan asiassa. Taloussanomien artikkeli, uutislähetys ja B:n viesti ovat epäilemättä liittyneet toisiinsa. Nämä seikat yhdessä B:n aseman kanssa ovat voineet synnyttää vasta hovioikeudessa tuomitussa asianosaisessa aidon epäilyn siitä, ettei hovioikeus ole ollut puolueeton hänen asiassaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan katsonut, että tuomioistuimen ei vain pidä olla puolueeton vaan sen on myös näytettävä puolueettomalta (Delcourt v. Belgia 17.1.1970, Piersack v. Belgia 1.10.1982). Ratkaisujen nojalla on katsottu, että vaikka ei voida esittää varsinaista selvitystä tuomarilta puuttuvasta puolueettomuudesta, jo epäilys siitä on omiaan vaarantamaan luottamusta tuomioistuimeen.

Ihmisoikeustuomioistuin on toisaalta oikeuskäytännössään määrittänyt tuomarin esteellisyyden arvioinnin lähtökohdat seuraavasti: ”In deciding whether there is a legitimate reason to fear that a particular court lacks independence or impartiality, the standpoint of the accused is important without being decisive. What is decisive is whether his doubts can be held to be objectively justified.” (Ks. esimerkiksi Hauschildt v. Tanska 24.5.1989, kohta 48 ja Incal v. Turkki 9.6.1998, kohta 71).

Kuten esteellisyyssäännösten esitöissä on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin kohdalla todettu, lähtökohtana on, että tuomarin puolueettomuuden vaarantava seikka on riittävästi yksilöitävissä ja objektiivisesti arvioiden hyväksyttävissä, jotta esteellisyysperuste olisi käsillä (HE 78/2000 vp s. 20).

A:n ja B:n suhde sekä B:n asema syyttäjänviraston päällikkönä ovat edellä lausutuin tavoin olleet varsin yleisesti, mutta erityisesti hovioikeuden presidentin tiedossa. Hän on kuitenkin määrännyt A:n Jippii-asian ratkaisukokoonpanoon näkemättä sähköpostiviestissä sellaisenaan A:n esteellisyyden perustavaa kytkentää Jippii-asiaan.

A:n esteellisyydestä ei ole tehty väitettä hovioikeudessa, vaan vasta valituslupaa haettaessa. Toisaalta läheissuhdetta sellaisenaan ei ole enää kantelussa pidetty esteellisyysperusteena, vaan suhde on kytketty Jippii-asian merkityksellisyyteen ja poikkeuksellisuuteen syyttäjälaitoksen kannalta. X:n mukaan Jippii-asiassa oli kysymys valtakunnansyyttäjänvirastosta johdetusta syyttämismenettelystä, johon B valtakunnansyyttäjä J:n ja alaisensa C:n kanssa osallistui, ja johon menettelyyn B:n sähköpostiviesti C:n kanssa suunnitellun epäonnistuneen tiedotustapahtuman seurauksena liittyi.

B:n asemaan liittyvät epäilykset on enemmistönkin lausumin perustein torjuttava. Merkityksellistä myös sähköpostiviestin osalta on, ettei B ole sen kirjoittaessaan toiminut syyttäjän roolissa, vaan koko viraston puolesta ja sen hallinnollisena päällikkönä. Pahoittelu, joka viestiin sisältyy, on johtunut tv-uutisesta ja se oli suunnattu käräjätuomareille. Pahoittelulle on ollut selvä syy ja akuutti tarve, eikä sitä ole tarkoitettukaan salattavan. Päinvastoin, viestillä on uutisen tavoin tavoiteltu mahdollisimman laajasti sitä tuomarikuntaa, jota uutisen painotukset olivat saattaneet loukata. Näissä olosuhteissa on vaikea nähdä, että ulkopuoliselle olisi perustellusti voinut syntyä kuva, että viestin tarkoituksena olisi ollut puuttua Jippii-asian käsittelyyn hovioikeudessa, ja siten epäily B:n vaikuttamispyrkimyksistä alaisensa syyttäjän eduksi. A ei siten ole ollut esteellinen käsittelemään asiaa.

Hylkään kantelun.