KKO:2011:31: Oliko oesänjakajaksi esitetty asianajaja esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa?

Diaarinumero: S2009/681
Esittelypäivä: 9.2.2011
Antopäivä: 24.5.2011
Taltio: 24.5.2011

Pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa. (Ään.) Vrt. KKO:1985-II-84

Vahvennettu jaosto

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Hakemus Kajaanin käräjäoikeudessa

A vaati hakemuksessaan, että asianajaja X määrätään pesänjakajana toimittamaan ositus hänen ja B:n välillä.

Puolisot eivät olleet päässeet sopimukseen omaisuutensa osituksesta. X:ää oli pidettävä sopivana toimittamaan omaisuuden ositus.

Vastaus

B vastusti hakemusta ja vaati, että pesänjakajaksi määrätään asianajaja Y.

Pesänjakajaksi ei voitu määrätä X:ää, koska A:n asiamiehenä tässä hakemusasiassa toimi X:n kanssa samassa toimistossa työskentelevä oikeustieteen kandidaatti Z.

Käräjäoikeuden päätös 25.11.2008

Käräjäoikeus totesi, ettei pesänjakajaksi ehdotettu henkilö ollut esteellinen sillä perusteella, että hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt samassa toimistossa työskentelevä toinen henkilö. Koska Y työskenteli Oulussa, hänen määräämisensä pesänjakajaksi voisi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia asianosaisille. Käräjäoikeus määräsi pesänjakajaksi X:n.

Asian on ratkaissut notaari Seppo Nordström.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 30.6.2009

B valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeudessa esittämillään perusteilla, että pesänjakajaksi määrätään Y.

Hovioikeus totesi, että perintökaaren 23 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan pesänjakajaksi tulee määrätä sopiva henkilö. Perusteita, joilla henkilön sopivuus pesänjakajaksi ratkaistaan, ei ollut perintökaaressa tarkemmin määritelty. Toimitusmenettelyn luotettavuuden kannalta oli yleisesti edellytetty, että pesänjakajaksi määrättiin asiantunteva ja esteetön henkilö.

Hovioikeus totesi edelleen, että pesänjakajan toimittama ositus oli tarkoitettu lopulliseksi ja että pesänjakajan toimivalta oli yksinomainen ja laaja. Lisäksi toimivaltaan kuului paljon harkintavaltaa jättävien säännösten soveltamista. Näissä suhteissa pesänjakajan tehtävä rinnastui tuomarin tehtävään, ja tuomaria koskevat esteellisyysperusteet antoivat perustellun lähtökohdan arvioida esitetyn henkilön sopivuutta silloin, kun henkilöä vastaan oli esitetty esteellisyysväite.

Lisäksi hovioikeus totesi, että tuomari on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan esteellinen asiassa, jossa hän toimii tai on toiminut asianosaisten edustajana, avustajana tai asiamiehenä. Saman luvun 7 §:n 3 momentin perusteella tuomari on esteellinen, jos jokin muu kyseisessä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Hovioikeus lausui, että hakijan asiamiehenä pesänjakajan määräämistä koskevassa asiassa toiminut henkilö oli lähtökohtaisesti esteellinen pesänjakajan tehtävään. Oikeuskäytännössä esteellisyyden on katsottu ulottuvan myös hänen yhtiökumppaninaan toimivaan asianajajaan. X:n puolueettomuus asiassa oli vaarantunut eikä häntä siten voitu pitää sopivana pesänjakajaksi ositusta toimittamaan.

Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoi, että koska A:n pesänjakajaksi esittämä X on toiminut samassa asianajotoimistossa kuin A:n asiamiehenä tässä hakemusasiassa toiminut Z, B:llä oli perusteltu aihe epäillä X:n puolueettomuutta asiassa. Hovioikeus määräsi Y:n pesänjakajana toimittamaan omaisuuden osituksen A:n ja B:n välillä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus sekä määräaikainen hovioikeudenlaamanni Pertti Jokinen ja hovioikeudenneuvokset Markku Ukkola, Helena Lindgren, Juha Halijoki, Ari Kyllönen ja Riitta-Liisa Rautsi. Esittelijä Sirpa Pulkkinen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan.

B vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. A on käräjäoikeudessa hakenut pesänjakajan määräämistä suorittamaan ositus hänen ja B:n välillä ja esittänyt, että tehtävään määrättäisiin asianajaja X. A:n asiamiehenä tässä hakemusasiassa on toiminut oikeustieteen kandidaatti Z, joka työskentelee samassa asianajotoimistossa kuin X. Hovioikeus on katsonut, että X oli tämän vuoksi esteellinen pesänjakajan tehtävään.

2. Perintökaaren 23 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan pesänjakajaksi tulee määrätä sopiva henkilö. Laissa ei ole tarkemmin määritelty perusteita, joilla sopivuutta arvioidaan.

3. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 1985 II 84 katsonut, ettei pesänjakajaksi esitetty asianajaja ollut tullut esteelliseksi toimimaan pesänjakajana yksinomaan siksi, että hän pesänjakajan määräämistä koskevassa hakemusasiassa oli toiminut häntä esittäneiden osakkaiden asiamiehenä. Korkein oikeus on toisaalta ratkaisussa KKO 1987:84 katsonut, että henkilö, jonka yhtiökumppani oli avustanut osakasta paitsi sanotunlaisessa hakemusasiassa myös perinnönjättäjän osakkaan hyväksi tekemän testamentin moitetta ja osakkaan väitettyjä perittävän pankkitalletuksien nostoja koskevassa jutussa, oli esteellinen. Se, millaiset vaatimukset pesänjakajan sopivuudelle on nykyään perusteltua asettaa, ei kuitenkaan ole selvää 1980-luvun oikeuskäytännön perusteella, vaan kysymystä nyt tarkasteltaessa on otettava huomioon paitsi pesänjakajan toimivallan laajuus myös yleisten esteellisyyttä koskevien käsitysten tiukentuminen ja sitä ilmentävä uusi lainsäädäntö.

4. Pesänjakajan toimivalta on laaja ja yksinomainen. Säännökset, joiden nojalla asianosaisten väliset erimielisyydet tulee ratkaista, jättävät pesänjakajalle runsaasti harkintavaltaa. Osituksen on tarkoitus jäädä lopulliseksi ratkaisuksi asiassa, ja toimituksessa tehtyihin yksittäisiin ratkaisuihin on mahdollista hakea muutosta vasta sen päätyttyä. Näiden seikkojen vuoksi on edellytettävä, että pesänjakajaksi määrättävä henkilö on asiantunteva ja ettei perusteltuja epäilyksiä hänen puolueettomuudestaan ole.

5. Pesänjakajan tehtävä voidaan rinnastaa tuomarin tehtävään. Kummassakin ratkaisijan on oltava riippumaton ja ratkaisun lakiin perustuva sekä oikeudenmukainen. Tuomaria koskevat esteellisyysperusteet antavat siten hyvän lähtökohdan arvioida pesänjakajaksi esitetyn henkilön sopivuutta silloin, kun häntä vastaan on esitetty esteellisyysväite.

6. Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa, joka on 1.9.2001 voimaan tulleella lailla uudistettu korvaamalla riittämättömiksi todetut ja vanhentuneet säännökset yksityiskohtaisemmilla, selkeämmillä ja epäilyt tuomarin puolueettomuudesta laajemmin huomioon ottavilla säännöksillä. Voimassa olevan 13 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen asiassa, jossa tuomari tai hänen läheisensä toimii tai on toiminut asianosaisen edustajana, avustajana tai asiamiehenä. Saman luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu kyseisessä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

7. Ne asiamiehen tehtävät ja niihin rinnastettavat edustajan ja avustajan tehtävät, joita mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan, pohjautuvat luottamussuhteeseen. Toimeksiantajan on voitava luottaa siihen, että asiamies huolehtii vain hänen eduistaan. Asiamiehellä on vastaavasti velvollisuus hoitaa tehtävänsä toimeksiantajalleen uskollisella tavalla tämän eduksi eli lojaalisti. Asiamiehenä toimiminen luo tavallisesti myös taloudellisen sidoksen toimeksiantajan ja asiamiehen välille.

8. Toimeksiannosta syntyvä velvollisuus edistää toimeksiantajan etua on ristiriidassa ja yhteensovittamaton sen korostetun puolueettomuuden kanssa, jota edellytetään silloin, kun tehtävänä on tehdä oikeudenmukaisia, kaikkien osapuolten lailliset edut huomioon ottavia ratkaisuja. Tämän vuoksi onkin säädetty, että tuomari on esteellinen käsittelemään asiaa, jossa hänen puolueettomuuttaan rasittaa mainitunlainen toimeksiantosuhde. Samasta syystä asiamiestehtävästä johtuva esteellisyysperuste soveltuu myös arvioitaessa pesänjakajaksi ehdotetun henkilön sopivuutta tehtävään.

9. Tieto asiamiestehtävän sisällöstä ja laajuudesta jää yleensä toimeksiantajan ja asiamiehen väliseksi. Merkitystä ei sen vuoksi ole syytä antaa sille, että tehtävä sivullisille näyttäytyy vähäisenä tai luonteeltaan teknisenä. Toisen puolison asiamies on näin ollen esteellisyytensä takia sopimaton suorittamaan pesänjakajana osituksen puolisoiden välillä riippumatta saamansa toimeksiannon sisällöstä.

10. Kun kysymys on ammattimaisesti esimerkiksi asianajajana harjoitetusta asiamiestoiminnasta, asiamiehen esteellisyyden ulottuvuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon ratkaisusta KKO 1987:84 ilmenevä periaate. Aiheellista on kiinnittää huomiota myös asianajajan esteellisyyttä koskeviin sääntöihin. Siten jos asianajaja itse on esteellinen toimimaan pesänjakajana, esteellisiä ovat myös hänen yhtiökumppaninsa ja toimistonsa työntekijät.

11. Se seikka, että hakemuksen A:n asiamiehenä tehnyt Z työskentelee samassa toimistossa kuin hakemuksessa pesänjakajaksi ehdotettu X, on antanut hakijan vastapuolena olevalle B:lle perustellun aiheen epäillä ehdotetun henkilön puolueettomuutta pesänjakajaksi. X ei näin ollen ole ollut sopiva tehtävään.

12. Ratkaistavaksi jää, onko myös pesänjakajaksi määrätty Y esteellinen tehtävään A:n valituksessaan esittämien seikkojen vuoksi. Siihen nähden, ettei A ole edes väittänyt, että kysymyksessä olisi oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisyys Y:n ja R:n välillä, ja kun toisaalta yksinomaan heidän toimintaansa valtakunnallisessa yhdistyksessä ei ole perusteltua pitää luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna esteellisyysperusteisiin rinnastettavana seikkana, Korkein oikeus katsoo, että väite Y:n esteellisyydestä on perusteeton.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat vahvennetulla jaostolla ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Timo Esko (eri mieltä), Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Kati Lavi-Waltari.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Esko: Korkeimman oikeuden päätöksen kohdassa 11 on katsottu, että siinä kuvatut olosuhteet ovat antaneet B:lle perustellun aiheen epäillä X:n puolueettomuutta asiassa. Perustelu viittaa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momenttiin. Tämä yleissäännös otettiin lakiin vuoden 2001 lainuudistuksen (441/2001) yhteydessä täydentämään erityisiä esteellisyysperusteita. Lainvalmistelutöissä on esitetty (HE 78/2000 vp, s. 20), että jotta epäily puolueettomuudesta voisi olla perusteltu, sen täytyy nojautua seikkaan, joka jollakin tavoin voidaan rinnastaa muihin saman luvun säännöksiin sisältyviin esteellisyysperusteisiin.

Yleissäännöksen soveltamisesta on hallituksen esityksessä (HE 78/2000 vp, s. 47) mainittu muun muassa, että esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi havaittavissa oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa.

Pesänjakajan määräämistä koskevissa asioissa on viime aikoina tullut yleiseksi käytäntö, jonka mukaan pesänjakajaksi esitettävä antaa hakemukseen liitettäväksi kirjallisen vakuutuksen esteettömyydestään sekä selostuksen niistä seikoista, jotka hänen käsityksensä mukaan voivat vaikuttaa esteellisyysharkinnassa. Nyt esillä olevassa asiassa on oikeudenkäynnissä tullut selvitetyksi, että asianajaja X:llä tai hänen toimistollaan ei ole ollut mitään aikaisempaa toimeksiantoa A:lta eikä hänen vaimoltaankaan. A:ta aikaisemmin avustanut varatuomari on ollut pesänjakajan määräyksen saamiseksi henkilökohtaisesti yhteydessä X:ään. Sen jälkeen X:n poika Z, joka on työskennellyt lakimiehenä samassa toimistossa, on laatinut hakemuksen X:n määräämiseksi pesänjakajaksi. X ei ollut nähnyt A:ta kuin yhden kerran, jolloin tarkoituksena oli lähinnä valtakirjan allekirjoittaminen.

Vaikka en yleisesti pidä asianmukaisena sellaista menettelyä, että asianajajan toimistossa työskentelevä lakimies laatii hakemuksen tuon asianajajan määräämiseksi pesänjakajaksi, katson nyt käsillä olevassa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei pelkästään tämä olosuhde ole voinut vaarantaa X:n puolueettomuutta toimia pesänjakajana.

Kun B on Korkeimmalle oikeudelle 18.8.2010 toimittamassaan lisälausumassa kuitenkin esittänyt, että Z on nyttemmin ilmoittautunut A:n asiamieheksi A:n ja B:n välisessä, Lapin käräjäoikeudessa vireillä olevassa lasten elatusapua ja kouluavustusta koskevassa riita-asiassa, katson tarpeelliseksi pyytää A:lta lausuman tästä kysymyksestä ennen nyt esillä olevan valituksen ratkaisemista.

Enemmistön otettua valituksen ratkaistavakseen pyytämättä A:lta edellä tarkoitettua lausumaa olen velvollinen lausumaan asian lopputuloksesta. Edellä esittämilläni perusteilla kumoan hovioikeuden päätöksen siltä osin kuin hovioikeus on määrännyt asianajaja Y:n pesänjakajana toimittamaan omaisuuden osituksen A:n ja B:n (nykyään B) välillä ja määrään sanottuun tehtävään asianajaja X:n.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen Korkeimman oikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä pesänjakajan tehtävän luonteesta. Aviopuolisoiden välisen osituksen tekeminen pesänjakajana on tuomioistuimen määräämä tehtävä, jonka menestyksellinen suorittaminen edellyttää pesänjakajalta, paitsi tarpeellista asiantuntemusta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta osapuoliin nähden.

Pesänjakajan sopivuutta perintökaaren 23 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa tulee ensin ratkaistavaksi, onko tehtävään ehdotettu esteetön. Siinä lähtökohdaksi on asianmukaista ottaa, kuten hovioikeuskin on tehnyt, tuomarin jääviä koskevat, vuonna 2001 uudistetut säännökset, joilla esteellisyysperusteita täsmennettiin ja laajennettiin. Niiden mukaan tuomarin tulee olla asianosaisiin ja asiaan nähden riippumaton ja puolueeton sillä tavoin kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa lähemmin säädetään. Esteellisyyttä ei arvioida pelkästään asianomaisen oman aseman ja toiminnan perusteella, vaan huomioon otetaan myös hänen lähipiirinsä kuuluvien henkilöiden asema, toiminta ja edut.

Käsillä olevassa asiassa kysymys on asianajajan määräämisestä pesänjakajaksi hänen kanssaan samassa toimistossa työskentelevän lakimiehen hakemuksesta. Aiheellista on sen vuoksi tarkastella myös asianajajan esteellisyyttä koskevia periaatteita. Niissä keskeinen merkitys on päämiehen ja asianajajan välisellä toimeksiantosuhteella. Asianajaja on esteellinen, jos hän ei voi sivuvaikutteista vapaana keskittyä päämiehensä asian tehokkaaseen ajamiseen. Vaikka esteellisyystarkastelun lähtökohta on siten aivan erilainen asianajajan ja pesänjakajan kohdalla, asianajajan esteellisyyden laajuutta koskevat, varsin pitkälle kehitetyt käytännön rajanvedot voivat antaa valaistusta myös pesänjakoa koskevassa asetelmassa. Samanlaisia rajanvetoja esiintyy myös välimiesmenettelyä koskevissa säännöstöissä.

Esillä oleva esteellisyyskysymys liittyy lähipiirirajanvetoon. Tuomarin esteellisyyttä koskevista oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksistä ilmenee, että tuomarin läheisen asema asianosaisena tai toiminta asianosaisen edustajana, avustajana, asiamiehenä, todistajana taikka asiantuntijana muodostaa esteellisyysperusteen tuomarille. Sama koskee tilanteita, joissa läheisellä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, on odotettavissa ratkaisusta erityistä hyötyä tai vahinkoa.

Hyvää asianajajatapaa koskevien vuonna 1972 vahvistettujen ohjeiden 13 §:n mukaan ”Asianajaja on velvollinen torjumaan toimeksiannon, jos hänellä itsellään tai hänen lainopillisella avustajallaan tahi asianajajalla, joka on hänen työnantajansa tai yhtiökumppaninsa taikka jonka kanssa hänellä muutoin on yhteinen toimisto, on samassa asiassa tahi muussa asiassa, joka liittyy toimeksiantoon, henkilökohtaista tai taloudellista etua, joka on ristiriidassa toimeksiantajan edun kanssa, …”.

Tarkastelu osoittaa, että asianajajan lähipiirin käsite muodostuu muun ohella samassa toimistossa ja myös yhteisessä toimistossa työskentelevien lakimiesten asiakassuhteiden, toimeksiantojen ja niihin perustuvien taloudellisten etujen pohjalta. Pesänjakajana toimivalta asianajajalta vaaditaan, ettei hänellä ole mainitunlaisia lähipiirirasitteita kummankaan jaon osapuolen suuntaan.

Pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen tekemistä käräjäoikeudelle toisen puolison toimeksiannosta voidaan luonnehtia välttämättömäksi tekniseksi toimenpiteeksi. Jos jakajaksi kuitenkin esitetään hakijan kanssa samassa toimistossa työskentelevää lakimiestä, menettely on ristiriidassa nykyisten esteellisyysperiaatteiden kanssa. Vaikka taloudellinen etuyhteys ei olisi merkittävä, järjestely antaa perustellun aiheen epäillä pesänjakajan puolueettomuutta asiassa. Hakemusta ei tule hyväksyä, jos toinen osapuoli sitä vastustaa.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.