KKO:2012:47: Oliko oikeusaputoimistolla oikeus ennalta rajoittaa ulkomailla käsiteltävää asiaa varten myönnetyn oikeusavun tuntimäärää?

Diaarinumero: H2012/2
Esittelypäivä: 29.2.2012
Antopäivä: 16.5.2012
Taltio: 908

Oikeusaputoimistolla ei katsottu olevan oikeutta ennalta rajoittaa ulkomailla käsiteltävää asiaa varten myönnetyn oikeusavun tuntimäärää. Ks. KKO:2012:15

PL 107
OikeusapuL 23 §
VNA oikeusavusta 21 §

Asian aikaisempi käsittely

Oikeusapuhakemus

A haki 10.11.2011 oikeusaputoimistoon tekemällään hakemuksella oikeusapua ja avustajan määräämistä valituksen laatimiseksi ja perilleajamiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Korkein oikeus oli 16.5.2011 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituslupahakemuksen asiassa, joka koski uuden määräajan asettamista valituksen perilleajamiselle työsuhteen perusteetonta päättämistä ynnä muuta koskeneissa asioissa.

Oikeusaputoimiston oikeusapupäätös 1.12.2011 sekä ratkaisupyyntö

Iisalmen oikeusaputoimisto myönsi 1.12.2011 A:lle oikeusapua oikeudellista neuvontaa varten. Oikeusaputoimisto määräsi oikeusavun tuntimääräksi kaksi tuntia ja A:n avustajaksi tämän valitseman asianajajan.

A esitti 2.1.2011 Iisalmen oikeusaputoimistolle ratkaisupyynnön, jossa hän vaati ensisijaisesti, että oikeusapu myönnetään kattamaan tarpeelliset toimenpiteet siihen saakka, kunnes Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt, ottaako se asian käsiteltäväkseen, ja että toimenpiteiden enimmäistuntimääräksi vahvistetaan 80 tuntia. Toissijaisesti hän vaati, että myönnetty enimmäistuntimäärä korotetaan 40 tunniksi tai muuksi tuomioistuimen tarpeelliseksi arvioimaksi määräksi. A:n mukaan hänen tarpeeseensa saada asianajoapua vaikutti se, ettei hän osaa suomea eikä hän ole saanut muunkielisiä käännöksiä itseään koskevista tuomioistuinten ratkaisuista.

Iisalmen oikeusaputoimisto toimitti ratkaisupyyntöhakemuksen Korkeimman oikeuden tutkittavaksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymys

1. Oikeusaputoimisto on myöntänyt A:lle oikeusapua oikeudellista neuvontaa varten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle tehtävää valitusta koskevassa asiassa. Oikeusapua on myönnetty avustajan toimenpiteisiin kahdelta tunnilta.

2. Asiassa on kysymys ulkomailla käsiteltävässä asiassa myönnettävän oikeusavun sisällöstä ja siitä, voidaanko oikeusavun tuntimäärä rajata oikeusapupäätöksessä.

Oikeusavun sisältö ulkomailla käsiteltävässä asiassa

3. Oikeusapulain 23 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan. Pykälän 2 momentin mukaan oikeusministeriö voi erityisen painavista syistä myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman oikeusavun ulkomailla käsiteltävään asiaan.

4. Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen (82/2001 vp s. 113) mukaan oikeusapu pääsääntöisesti rajoittuisi Suomessa annettavaan oikeusapuun siten, että ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaisi vain neuvonnan, ellei erityisiä syitä ole. Silloin, kun oikeusapua haettaisiin sanotun pykälän 1 momentin mukaisesti koskemaan yleistä oikeudellista neuvontaa, oikeusavusta päättäisi oikeusaputoimisto. Neuvontaa laajemman oikeusavun myöntämisestä päättäisi oikeusministeriö. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa edellytettäisiin erityisiä syitä sille, että oikeusapuun voisi kuulua muuta kuin oikeudellista neuvontaa.

5. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2005:65 lausunut oikeusapulain 23 §:n 1 momentissa säädetyn yleisen oikeudellisen neuvonnan sisällön jäävän laajuudeltaan epäselväksi sekä säännöksen sanamuodossa että sitä koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa. Korkein hallinto-oikeus on niiden perusteella katsonut kuitenkin voitavan päätellä, ettei yleinen oikeudellinen neuvonta tarkoittanut oikeusavun antamista asian tutkimista ja ulkomaisessa tuomioistuimessa avustamista varten.

6. Tässä tapauksessa oikeusaputoimisto on myöntänyt oikeusapua oikeudellista neuvontaa varten asiassa, jossa on kysymys valituksen tekemisestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Edellä todetulla tavalla oikeusaputoimisto ei voi ulkomailla käsiteltävissä asioissa päättää yleistä oikeudellista neuvontaa laajemmasta oikeusavusta, kuten valituskirjelmän laatimista varten tarvittavista toimenpiteistä, vaan laajemman oikeusavun antamisesta voi päättää vain oikeusministeriö. Korkein oikeus katsoo, että oikeusaputoimisto on toimivaltansa rajoissa tarkoittanut myöntää oikeusapua vain yleisten oikeudellisten neuvojen antamiseen.

Tuntimäärän rajoittaminen

7. Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapu-päätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan 2012:15 katsonut, että oikeusaputoimistolla ei ole tuomioistuinasiassa oikeutta rajoittaa myönnettävän oikeusavun tuntimäärää. Oikeusapulain säännökset, joiden nojalla oikeus-apuasetus on annettu, eivät sisältäneet valtuutusta säätää asetuksella mahdollisuudesta rajata oikeusapu oikeusaputoimiston päätöksellä aikaperusteisesti. Koska oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetty oikeusavun rajaaminen määrättyyn tuntimäärään ei perustunut perustuslain 80 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla laissa olevaan valtuutukseen, säännöksen katsottiin olevan ristiriidassa perustuslain kanssa eikä sitä perustuslain 107 §:n mukaan saanut näiltä osin soveltaa.

8. Ulkomailla käsiteltäviä asioita koskevan oikeusapulain 23 §:n 3 momentti sisältää nimenomaisen valtuutussäännöksen, jonka mukaan oikeusministeriön asetuksella voidaan säätää näissä asioissa annettavan oikeusavun enimmäismäärästä sekä oikeusapuhakemuksen tekemisestä ja sisällöstä. Tällaista asetusta ei kuitenkaan ole annettu. Oikeusapuasetusta − ja sen 21 §:n säännöstä oikeusapupäätöksessä tehtävästä tunti-määrän rajaamisesta − ei myöskään ole annettu oikeusapulain 23 §:n 3 momentin nojalla. Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusapuasetuksen 21 §:n säännöksen antaminen ole perustunut laissa säädettyyn valtuutukseen myöskään ulkomailla käsiteltävien asioiden osalta. Koska oikeusapuasetuksen 21 §:ää ei näiltäkään osin ole annettu laissa olevan valtuutuksen nojalla, säännöksen on katsottava olevan ristiriidassa perustuslain kanssa samalla tavalla kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2012:15 eikä sitä perustuslain 107 §:n mukaan saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2012:15 on lisäksi katsottu, ettei oikeusaputoimiston oikeutta rajata oikeusavun tuntimäärää voitu perustaa myöskään oikeusapulain 5 §:ään, jonka mukaan oikeusavun rajaus määrättyihin toimenpiteisiin voidaan tehdä jo oikeusapupäätöksessä. Ratkaisun peruste-luissa on muun muassa todettu, että yksittäisten toimenpiteiden ja niihin käytetyn tuntimäärän tarpeellisuuden arvioi jälkikäteen tuomioistuin.

10. Silloin kun kysymys on ulkomailla käsiteltävistä asioista, oikeusapulain 5 §:n 1 ja 2 momentin yleisiä säännöksiä oikeusavun sisällöstä tai aikarajoituksesta ei sovelleta, vaan sovellettaviksi tulevat pykälän 3 momentissa olevan viittauksen mukaisesti lain 23 §:n säännökset. Kuten edellä on selostettu, näissä asioissa oikeusaputoimiston myöntämän oikeusavun sisältö määräytyy suoraan lain nojalla. Oikeus-aputoimiston oikeutta rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään ei voida perustaa 23 §:n 1 momenttiin.

11. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusaputoimisto voi rajata oikeusapua määrättyyn tuntimäärään kysymyksessä olevassa ulkomailla käsiteltävässä asiassa.

Päätöslauselma

Oikeusaputoimiston päätöstä muutetaan siten, että määräys avustajan toimenpiteiden rajaamisesta kahteen tuntiin poistetaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Risto Niemiluoto.