KKO:2014:69: Tapauksessa oli kysymys oikeusapulain mukaisen tuntipalkkion määräytymisperusteesta ennen palkkion korottamista koskevan asetuksen voimaantuloa ja sen jälkeen suoritetun toimenpiteen perusteella

Diaarinumero: R2014/293
Antopäivä: 2.10.2014
Taltio: 1971

Osa avustajan tehtävän hoitamiseen kuuluvista toimenpiteistä oli suoritettu ennen oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (820/2013) voimaantuloa 1.1.2014 ja osa sen jälkeen. Avustajalla katsottiin olevan oikeus saada palkkiona vuonna 2013 tehtyjen toimenpiteiden osalta tuolloin voimassa olleen asetuksen (290/2008) 6 §:n mukaisesti 100 euroa tunnilta ja vuonna 2014 tehtyjen toimenpiteiden osalta uuden säännöksen mukaisesti 110 euroa tunnilta.

VNA oikeusavun palkkioperusteista (290/2008) 6 §
VNA oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (820/2013) 6 §

Johdanto

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys oikeudenkäyntiavustajan oikeusapulain mukaisen tuntipalkkion määräytymisperusteesta ennen palkkion korottamista koskevan asetuksen voimaantuloa ja sen jälkeen suoritetun toimenpiteen perusteella. Syyttäjä on valittanut Helsingin hovioikeuden 6.2.2014 antamasta tuomiosta, jossa jäljempänä ilmenevin perustein on katsottu, että avustajanpalkkiona tuli maksaa myös ennen 1.1.2014 suoritetuista toimenpiteistä tuolloin voimaan tulleen oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (820/2013) 6 §:n mukaisesti 110 euroa tunnilta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Elina Setälä ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Timo Ojala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäyntiavustajille maksettavien palkkioiden määräytymisperusteiden osalta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että oikeudenkäyntiavustajalle maksettavan tuntipalkkion määrää koskevan oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 6 §:n muutosta (820/2013) ei sovelleta taannehtivasti siten, että myös vuoden 2013 puolella tehdystä työstä palkkiona maksetaan 110 euroa tunnilta.

Asianajajat F, G ja H vastasivat valitukseen ja vaativat, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta, hovioikeuden ratkaisu ja sitä koskeva muutoksenhaku

1. Syyttäjä sekä asianomistajat C ja D ovat hakeneet valittamalla muutosta Helsingin käräjäoikeuden 10.9.2013 pahoinpitelyä ynnä muuta koskevassa rikosasiassa antamaan tuomioon, jolla A:han ja B:hen kohdistettu syyte ja korvausvaatimukset oli hylätty.

2. A:lle ja B:lle on asiassa myönnetty oikeusapua ilman omavastuuosuutta ja määrätty avustajaksi, A:lle asianajaja G ja B:lle asianajaja H. Asianomistajille C:lle ja D:lle on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty oikeudenkäyntiavustajaksi asianajaja F.

3. Avustajat ovat suorittaneet hovioikeudessa toimenpiteitä sekä ennen että jälkeen 1.1.2014, jolloin voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella 820/2013 avustajalle maksettavan tuntipalkkion määrä on korotettu 100 eurosta 110 euroon.

4. Avustajien hovioikeudessa esittämistä laskuista ilmenee seuraavaa: Asianajaja F on vaatinut hovioikeudessa tekemistään toimenpiteistä palkkiota 110 euron tuntipalkkion mukaan laskettuna myös siltä osin kuin palkkioon oikeuttava työ on tehty ennen 1.1.2014. Asianajaja G on vaatinut palkkiota 100 euron tuntipalkkion mukaan niistä toimenpiteistä, jotka on tehty vuonna 2013. Asianajaja H on esittänyt kaksi erilaista laskua, joista toisessa on laskutettu vuonna 2013 tehdyistä toimenpiteistä 100 euron ja toisessa 110 euron mukaisesti.

5. Hovioikeus on 6.2.2014 antamansa tuomion perusteluissa lausunut, että oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen muutokseen (820/2013) ei sisälly voimaantulomääräyksen lisäksi erityistä voimaantulosäännöstä. Hovioikeus on todennut, että hovioikeuden pääkäsittely on toimitettu tammikuussa 2014 ja laskut on jätetty hovioikeudelle asetuksen muutoksen voimaantulon jälkeen. Hovioikeuden mukaan on perusteltua, että palkkiot määrätään kaikilta osin 110 euron tuntipalkkion mukaisesti.

6. Syyttäjä on muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, että toimenpiteistä, jotka on tehty ennen asetuksen 820/2013 voimaantuloa 1.1.2014, palkkiona tulee maksaa ennen mainitun asetuksen voimaantuloa voimassa olleen asetuksen mukaisesti 100 euroa tunnilta.

7. Asianajaja F on vastauksessaan syyttäjän muutoksenhakemukseen muun ohella viitannut oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) muutoksiin 31/2004 ja 406/2004 sekä mainitun valtioneuvoston asetuksen kumonneeseen valtioneuvoston asetukseen oikeusavun palkkioperusteista (290/2008), joissa kaikissa on ollut siirtymäsäännös. F on katsonut sen, että vuoden 2014 alusta voimaan tulleeseen muutokseen 820/2013 ei ole otettu siirtymäsäännöstä, merkitsevän sitä, että muutoksen jälkeen annettavissa palkkion määräämistä koskevissa ratkaisuissa on tarkoitettu sovellettavaksi uutta 110 euron palkkiotaksaa myös niiden toimenpiteiden osalta, jotka on tehty ennen asetuksen voimaantuloa. Myös asianajaja G on vastauksessaan vedonnut tähän seikkaan. Asianajaja H on tämän käsityksen tueksi korostanut lisäksi mainitun säännösmuutoksen taustalla ollutta pyrkimystä saattaa avustajien palkkiotaso vastaamaan yleistä hinta- ja palkkatason nousua.

Kysymyksenasettelu

8. Kysymys on siitä, voidaanko oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 6 §:ää, sellaisena kuin se on valtioneuvoston asetuksessa 820/2013, soveltaa niin, että myös vuoden 2013 puolella tehdystä työstä oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan palkkiona 110 euroa tunnilta.

Sovellettavat säännökset

9. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys suorittamistaan toimenpiteistä. Mainitun säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin niistä toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, sekä tuntipalkkion suuruudesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun mukaan määrätylle asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan sanotun luvun 10 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista.

10. Avustajalle maksettavan tuntipalkkion määrästä säädetään oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 6 §:ssä, jota on 1.1.2014 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella 820/2013 muutettu siten, että tuntipalkkio oli korotettu 100 eurosta 110 euroon. Viimeksi mainittuun valtioneuvoston asetukseen ei sisälly siirtymäsäännöksiä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

11. Korkein oikeus toteaa, ettei siitä, ettei asetuksen muutokseen 820/2013 ole otettu siirtymäsäännöstä, voida suoraan päätellä, määräytyykö palkkio ennen sen voimaantuloa tehdyistä toimenpiteistä muutetun 6 §:n mukaisen tuntipalkkion vai aikaisemmin voimassa olleen alemman tuntipalkkion mukaan. Esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevissa ennakkoratkaisuissaan KKO 1999:80 ja KKO 1999:127, joissa oli kysymys sellaisten lainmuutosten ajallisesta ulottuvuudesta, jotka eivät ole sisältäneet siirtymäsäännöksiä, Korkein oikeus on päätynyt erilaisiin lopputuloksiin sovellettavien säännösten luonteen ja vaikutusten perusteella. Ensiksi mainitussa ratkaisussa KKO 1999:80 Korkein oikeus katsoi, ettei ollut perusteita soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun muuttamisesta annettua lakia 368/1999 asiassa, joka oli tullut vireille ennen lain voimaan tuloa, koska kysymyksessä olevat säännökset koskivat pääosin asianosaisten välistä kuluvastuuta ja olivat siten luonteeltaan aineellisoikeudellisia. Tällaisten säännösten soveltaminen niiden voimaan tullessa jo vireillä olevissa asioissa johtaisi Korkeimman oikeuden mukaan asianosaisten aseman merkittävään muuttumiseen siitä, mistä he olivat oikeudenkäyntiin ryhtyessään ja sitä jatkaessaan voineet lähteä. Ennakkoratkaisussaan KKO 1999:127 Korkein oikeus sitä vastoin katsoi, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:ää, joka koskee valtion velvollisuutta korvata oikeudenkäyntikulut vastaajalle syytteen tultua hylätyksi, oli sovellettava ennen lainkohdan voimaantuloa vireille tulleessa asiassa.

12. Kun kysymyksessä olevan asetuksen 6 §:ää muutettaessa asetukseen ei ole otettu siirtymäsäännöstä, palkkion määräytymistä on perusteltua arvioida ensinnäkin sitä koskevien aineellisten periaatteiden kannalta. Yleisenä lähtökohtana on, että työstä maksetaan palkkio työn tekemisen ajankohdan mukaisen palkkioperusteen mukaan. Kun kysymys on toimeksiantosopimukseen perustuvan palkkion määräytymisestä, mainitusta lähtökohdasta poikkeaminen edellyttää yleensä, että palkkion taannehtivasta korottamisesta sovitaan. Myös valtion varoista maksettavan palkkion osalta on siten perusteltua, että lähtökohtana on työn korvaaminen sen tekoaikana voimassa olevan palkkioasetuksen mukaan. Koska oikeudenkäyntiavustajan päämies ja päämiehen vastapuoli voivat joutua korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun avustajan palkkion, mainittua kantaa puoltavat lisäksi samankaltaiset kuluvastuun ennakoitavuuteen liittyvät perusteet, joilla edellä selostetussa ennakkoratkaisussa KKO 1999:80 on perusteltu oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevan lainmuutoksen ajallisen ulottuvuuden rajoittamista lain voimaan tulon jälkeen vireille tulleisiin asioihin.

13. Korkein oikeus toteaa vielä, ettei asianajaja F:n vastauksessaan viittaamasta, kysymyksessä olevaan asetuksen muutokseen 820/2013 liittyvästä oikeusministeriön muistiosta (8.11.2013 OM 15/33/2013) ilmene seikkoja, joilla voitaisiin perustella tuntipalkkion määräämistä 110 euron suuruisena myös ennen asetuksen voimaantuloa tehdystä työstä. Myöskään kohdassa 7 selostettu selvitys oikeusavun palkkioperusteasetuksen aikaisempiin muutoksiin sisältyneistä siirtymäsäännöksistä ei puolla tällaista tulkintaa. Asetuksen muutoksen 820/2013 keskeisestä tavoitteesta saattaa palkkiotaso paremmin vastaamaan yleistä ansiokehitystä ei seuraa, että korotettua palkkiotaksaa tulisi tulkinnallisesti soveltaa myös ennen asetuksen muutoksen voimaantuloa tehtyihin toimenpiteisiin.

14. Korkein oikeus katsoo, että avustajanpalkkiona on vuonna 2013 tehtyjen toimenpiteiden osalta maksettava valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 31.12.2013 saakka voimassa olleen 6 §:n mukaisesti 100 euroa tunnilta ja vuonna 2014 tehtyjen toimenpiteiden osalta 1.1.2014 voimaan tulleella asetuksella 820/2013 muutetun 6 §:n mukaisesti 110 euroa tunnilta.

15. Asianajajien hovioikeudessa suorittamistaan toimenpiteistä esittämän selvityksen perusteella vuonna 2013 tehdystä työstä on vaadittu palkkiota seuraavan ajankäytön perusteella:

– H 1,75 tuntia

– F 5,4 tuntia

– G 3,99 tuntia.

16. Hovioikeuden asianajajille maksamia palkkioita on siten alennettava vastaavasti:

– H:n osalta 17,50 euroa ja arvonlisäveron osuutta vastaava 4,20 euroa

– F:n osalta 54 euroa sekä arvonlisäveron osuutta vastaava 12,96 euroa

– G:n osalta 39,90 euroa sekä arvonlisäveron osuutta vastaava 9,58 euroa.

17. Korkein oikeus toteaa lopuksi, että tuntipalkkion määräytymistä koskeva kysymys on ollut tulkinnanvarainen ja että oikeuskäytännössä on sen osalta esiintynyt horjuvuutta. Liikaa maksettujen palkkioiden takaisinperinnässä olisi yleensä, kuten olisi tässäkin tapauksessa, kysymys varsin pienistä rahamääristä. Syyttäjä ei olekaan tässä asiassa vaatinut asianajajien velvoittamista suorittamaan heille liikaa maksettuja palkkioita takaisin valtiolle. Näin ollen heitä ei velvoiteta korvaamaan niitä valtiolle.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan valtion varoista oikeudenkäyntiavustajille maksettavien palkkioiden osalta.

Hovioikeuden asianajaja H:lle B:n avustamisesta hovioikeudessa määräämä palkkio alennetaan 1 137,50 euroon ja arvonlisäveron osuus 273 euroon.

Hovioikeuden asianajaja G:lle A:n avustamisesta hovioikeudessa määräämä palkkio alennetaan 1 170,10 euroon ja arvonlisäveron osuus 280,82 euroon.

Hovioikeuden asianajaja F:lle C:n ja D:n avustamisesta hovioikeudessa määräämä palkkio alennetaan 1 211 euroon ja arvonlisäveron osuus 290,64 euroon.

H:ta, G:tä ja F:ää ei velvoiteta korvaamaan heille hovioikeudessa maksettujen palkkioiden ja Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisten palkkioiden välistä erotusta valtiolle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.