KKO:2015:73: Antoiko määräaikaisen oikeussihteerin A:n kihlakunnansyyttäjän taustavirka asiassa, jossa syytettä ajaa saman syyttäjänviraston syyttäjä, perustellun aiheen epäillä A:n puolueettomuutta?

Diaarinumero: R2014/837
Antopäivä: 12.10.2015
Taltio: 1893

Kysymys kihlakunnansyyttäjän virasta virkavapaana olevan määräaikaisen oikeussihteerin esteellisyydestä toimia Korkeimmassa oikeudessa esittelijänä rikosasiassa. (Ään.) Ks. KKO:2015:39

OK 13 luku 6 § 1 mom 2 kohta
OK 13 luku 7 § 3 mom

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Korkein oikeus on myöntänyt syyttäjälle valitusluvan Suomessa lääkkeeksi luokitellun aineen maahantuontiin liittyvää salakuljetusta koskevassa rikosasiassa. Syyttäjinä asiassa ovat toimineet Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjät MS käräjäoikeudessa ja AR muutoksenhaussa Korkeimmassa oikeudessa. Asia on Korkeimmassa oikeudessa jaettu valmisteltavaksi ja esiteltäväksi määräaikaiselle oikeussihteerille A:lle, joka on tämän viran hoitamista varten virkavapaana Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän virastaan.

2. Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla ottanut omasta aloitteestaan ratkaistavakseen kysymyksen A:n mahdollisesta esteellisyydestä toimia tässä asiassa esittelijänä ja varannut syyttäjälle, kysymyksessä olevan rikosasian vastaajalle sekä A:lle tilaisuuden lausua asiassa.

3. Syyttäjä on lausumassaan todennut, että kysymyksessä oleva rikosasia on saapunut syyteharkintaan Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastoon A:n virkavapaalle jäämisen jälkeen. Syyttäjä on katsonut, ettei työtoveruutta syyttäjänvirastossa yksistään ole pidettävä esteellisyysperusteena. Syyttäjä on kuitenkin kiinnittänyt huomiota A:n osin toverilliseen sävyyn kirjoittamaan sähköpostiviestiin, jonka A on valmistellessaan asiaa Korkeimmassa oikeudessa lähettänyt syyttäjälle. Syyttäjä on katsonut, että viestin sävy huomioon ottaen A:ta lienee pidettävä esteellisenä toimimaan esittelijänä nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

4. A on lausumassaan pitänyt mahdollisena, että hänen ja kihlakunnansyyttäjä AR:n välinen entiseen työtoveruuteen perustuva suhde antaisi perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan toimia esittelijänä kysymyksessä olevassa rikosasiassa.

5. Asiassa on kysymys siitä, antaako määräaikaisen oikeussihteerin A:n kihlakunnansyyttäjän taustavirka tässä asiassa, jossa syytettä ajaa saman syyttäjänviraston syyttäjä, perustellun aiheen epäillä A:n puolueettomuutta. Asiassa tulee myös harkittavaksi, mikä merkitys esteellisyyttä arvioitaessa on sillä, että syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla valtakunnansyyttäjän tehtävänä on päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä Korkeimpaan oikeuteen ja syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa.

Taustavirasta ja siihen liittyvästä työtoveruudesta johtuva esteellisyys

6. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Pykälän 3 momentin rajoitussäännöksen mukaan tavanomaisena pidettävään asiakkuuteen, omistukseen tai niihin verrattavaan seikkaan perustuva suhde asianosaiseen ei aiheuta 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua esteellisyyttä. Luvun 2 §:n nojalla tuomaria koskevia esteellisyyssäännöksiä sovelletaan myös esittelijään.

7. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momenttia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan (HE 78/2000 vp s. 37) lainkohdan tarkoituksena on säännellä sellaisia tilanteita, joissa jonkun asianosaisen ja myös ulkopuolisen silmin katsottuna vaarana voi olla yhden asianosaisen suosiminen tai syrjiminen. Säännöksessä mainitaan erikseen palvelussuhde, mutta esitöissä todetaan, että joissakin tilanteissa myös työtoveruus voi merkitä lainkohdan tarkoittamaa erityistä suhdetta asiaa käsittelevän tuomarin ja asianosaisen välillä (s. 39). Hallituksen esityksessä kuitenkin korostetaan, että muu erityinen suhde asianosaiseen ei voi olla mikä tahansa tuttavuus- tai liikesuhde, vaan suhteen on oltava tuomarille syystä tai toisesta tärkeä ja merkityksellinen (s. 37). Esityksessä työtoveruuteen perustuvaa esteellisyyttä on tarkasteltu vain tietyn tuomioistuimen henkilökunnan välillä ja katsottu, ettei koko tuomioistuin aina ole esteellinen sen henkilökunnan kaikissa asioissa. Esityksessä on korostettu tapauskohtaisten olosuhteiden merkitystä (s. 39). Esitöissä ei ole käsitelty kysymystä siitä, kuinka virkavapaus vaikuttaa asianomaisen viraston ja työtoveruuden merkityksen arvioimiseen.

8. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2015:39 katsonut, että kihlakunnansyyttäjän virastaan virkavapaana olevan Korkeimman oikeuden määräaikaisen esittelijän ja kysymyksessä ollutta rikosasiaa Korkeimmassa oikeudessa ajaneen apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen esittelijän taustavirkaan liittyvä esimies – alainen -suhde antoi perustellun aiheen epäillä esittelijän puolueettomuutta kyseisessä rikosasiassa.

9. Ruotsin korkein oikeus on ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa 25.6.2014 antamassaan ratkaisussa (NJA 2014 s. 482) katsonut, että syyttäjän tehtävästä virkavapaana ollut, kuuden kuukauden ajan hovioikeuden määräaikaisena tuomarina toiminut ja vakituiseen syyttäjän virkaansa sittemmin palannut henkilö oli esteellinen käsittelemään rikosasioita. Ruotsin korkein oikeus on katsonut, ettei määräaikainen tuomari ollut syytetyn silmissä puolueeton, koska hän edusti vastakkaista viranomaisintressiä. Syytetty saattoi perustellusti katsoa, että tuomari tunsi edelleen lojaalisuutta syyttäjälaitosta ja syyttäjän rooliaan kohtaan. Asiassa ei annettu merkitystä sille, että syytettä ajoi toisesta syyttäjänvirastosta oleva syyttäjä (kohdat 26 ja 27).

10. Silloin, kun epäily esteellisyydestä perustuu tuomarin ja asianosaisen väliseen palvelussuhteeseen tai esimies-alainen -suhteeseen, esteellisyysepäilyn taustalla on näkemys siitä, ettei tuomari palvelussuhteeseen perustuvasta taloudellisesta sidoksesta tai esimiehen päätösvallasta johtuen kykene käsittelemään asiaa tasapuolisesti ja kaikista sivuvaikutteista vapaana. Työtoveruuteen ei liity vastaavanlaisia sidoksia. Oletus siitä, että työtoveruus tekisi tuomarista esteellisen, perustuu ennemminkin näkemykseen siitä, että tuomari on mahdollisesti keskustellut asiasta epävirallisesti asianosaisena olevan työtoverinsa kanssa, tuntee tätä kohtaan lojaalisuutta tai hänellä muutoin on jonkinlainen työtoveruudesta johtuva ennakkoasenne niin, että hänen puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuneen.

11. Kuten ennakkopäätöksessä KKO 2015:39 (kohta 11) on todettu, esteellisyyssäännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, jotka koskevat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä erityisesti puolueettomuuden objektiivista testiä. Arvioitavaksi tulee, onko osapuolilla ulkonaisten seikkojen johdosta perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Ratkaisevia eivät ole osapuolten omat käsitykset, vaan perustelluilta epäilyiltä edellytetään objektiivista aiheellisuutta. Epäilyjen on siis oltava valistuneen tarkkailijan näkökannalta perusteltuja. Laajemmasta näkökulmasta kysymys on siitä, ovatko epäilyt omiaan horjuttamaan sitä luottamusta, joka kohdistuu demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuimiin. Tuomarin tulisi käsitellä ja ratkaista asia kaikista sivuvaikutteista vapaana.

12. Ihmisoikeustuomioistuin ei tiettävästi ole antanut ratkaisua, jossa olisi käsitelty kysymystä, onko virkavapaana syyttäjän vakinaisesta virastaan oleva määräaikainen tuomari esteellinen käsittelemään tuomarina rikosasioita. Ennakkopäätöksessä KKO 2015:39 (kohta 15) on tarkasteltu kysymystä sivuavaa ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja todettu, että se on ratkaisuissaan katsonut tuomarin asemassa olevan henkilön riippumattomuuden vaarantuneen sen vuoksi, että hänen yhteytensä asianosaiseen on ollut ulkopuolisen tarkkailijan silmin organisatorisesti selvä esimerkiksi siten, että asianosaisella on ollut muissa yhteyksissä mahdollisuus vaikuttaa tuomariin, vaikka käsiteltävässä asiassa vaikutusta ei olisikaan todettu. Muutoin ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä esteellisyyden on yleensä katsottu syntyneen vain, jos on voitu osoittaa konkreettisia seikkoja, joiden johdosta tuomarilla on katsottu olleen yhteys joko käsiteltävään asiaan tai asianosaiseen.

13. Ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että silloin, kun tuomarin subjektiivisesta puolueettomuudesta ei voida saada näyttöä, vaatimus ulkopuolisen tarkastelijan havaintoihin perustuvasta objektiivisesta puolueettomuudesta toimii tärkeänä lisäoikeusturvatakeena (esim. Morice v. Ranska 23.4.2015 kohta 75).

14. Taustavirka ja siihen liittyvä työtoveruus voi tietyissä tilanteissa merkitä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua suhdetta määräaikaisen tuomarin tai esittelijän ja asianosaisen välillä. Säännöksen soveltamisala on laaja. Näin ollen harkittaessa syyttäjän virastaan virkavapaana olevan esittelijän esteellisyyttä käsitellä asiaa, jossa syytettä ajaa saman syyttäjänviraston syyttäjä, jossa hänellä on vakinainen virka, esteellisyysarvioinnissa huomioon voidaan ottaa varsinaisen työtoveruuden ohella myös lojaalisuuteen tai yleisemmin syyttäjän rooliin ja syyttäjäidentiteettiin liittyviä näkökohtia. Määräaikaisen esittelijän esteellisyyttä tässä mielessä ei siten ole tarpeen tarkastella erikseen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleissäännöksen nojalla.

15. Nyt käsiteltävänä on työtoveruuden merkitys suhteessa virkavapaana olevan määräaikaisen esittelijän taustaviran viraston työtovereihin. Mitä tulee epäilyyn virkavapaalla olevan esittelijän esteellisyydestä sillä perusteella, että hän saisi ulkopuolisia asiattomia vaikutteita epävirallisista keskusteluista vakinaisen työpaikkansa työtoverien kanssa, Korkein oikeus toteaa, että virkavapaus merkitsee paitsi sitä, että virkaan liittyvät työtehtävät ja velvoitteet päättyvät virkavapauden ajaksi, käytännössä myös sitä, että henkilö siirtyy fyysisesti toiseen työpaikkaan ja toisen työyhteisön vaikutuspiiriin. Virkavapauden aikana määräaikaisen esittelijän työtovereita ovat tosiasiassa hänen työtoverinsa kyseisessä tuomioistuimessa. Siten virkavapaus yleensä katkaisee tällaisen tavanomaiseen työtoveruuteen perustuvan kanssakäymisen vakinaisen työpaikan henkilöstöön nähden.

16. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 6 §:n mukaan syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Syyttäjällä ei siten ole rikosasiassa valvottavanaan omaa etua. Sekä asiaa käsittelevä määräaikainen esittelijä että syytettä ajava syyttäjä toimivat omia virkatehtäviään hoitaessaan virkavastuulla.

17. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, ettei aikaisempi syyttäjänä toimiminen sinänsä aiheuta esteellisyyttä toimia tuomarin tehtävissä (esim. Piersack v. Belgia 1.10.1982 kohta 30). Myöskään kansallisesti ei ole ollut käytäntönä asettaa tiettyä karenssiaikaa, jolloin syyttäjäntehtävistä vakinaiseen tuomarinvirkaan siirtynyt henkilö ei saisi lainkaan käsitellä rikosasioita. Vakinaiseen tuomarintehtävään siirtyvän virkamiehen osalta lähtökohtana siis on pidetty sitä, että hän pystyy välittömästi tuomarintehtävään siirtyessään vapautumaan aiempiin virkatehtäviinsä mahdollisesti liittyneistä asenteista ja siteistä. Vaikka syyttäjänvirastaan virkavapaana olevan syyttäjän erottautumisen taustavirkaansa liittyvistä asenteista voitaisiin ajatella olevan jossain määrin vaikeampaa kuin tuomarin tehtäviä pysyvästi hoitamaan siirtyneen syyttäjän, Korkein oikeus katsoo, että tällainen yksin virkasuhteen määräaikaisuuteen perustuva olettama tuomarin tai esittelijän työtä virkavastuulla tekevän henkilön asenteellisuudesta ei ole objektiivisesti arvioituna perusteltu.

18. Edellä todetuilla perusteilla ja ottaen erityisesti huomioon syyttäjän asianosaisaseman erityispiirteisyys sekä virkavapauden vaikutus taustavirkaan liittyvien tavanomaisten työtoveruussuhteiden heikentymisen kannalta, Korkein oikeus katsoo, ettei syyttäjän virastaan virkavapaana olevan esittelijän taustavirkaa ja hänen sekä syytettä ajavan syyttäjän välistä, esittelijän taustavirkaan liittyvää tavanomaista työtoveruutta voida pitää sellaisena oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna erityisen tärkeänä ja merkityksellisenä suhteena, joka antaisi perustellun aiheen epäillä esittelijän puolueettomuutta käsitellä rikosasiaa. Tapauskohtaisesti asiaan voi kuitenkin liittyä olosuhteita, joiden perusteella asiaa voidaan arvioida toisin.

Valtakunnansyyttäjän erityisasemasta aiheutuva esteellisyys

19. Asiassa on vielä määräaikaisen esittelijän syyttäjän taustavirkaan liittyen erikseen arvioitava, mikä merkitys on annettava sille seikalle, että valtakunnansyyttäjä on edustanut asianosaisena olevaa syyttäjää Korkeimmassa oikeudessa.

20. Niin kuin edellä kohdassa 5 on todettu, syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävänä on päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä Korkeimpaan oikeuteen ja syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa. Aiemmin voimassa olleen yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 4 §:n mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävänä oli syyttäjien edustaminen Korkeimmassa oikeudessa. Voimassa olevaa lakia koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 286/2010 vp, LaVL 34/2010 vp) ei ole perusteltu lain sanamuodon muutosta, vaan on vain todettu, että valtakunnansyyttäjä päättäisi edelleen myös syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä Korkeimpaan oikeuteen (HE 286/2010 vp s. 19). Näin ollen on perusteltua olettaa, ettei lain sanamuodon muutoksella ole tarkoitettu muuttaa vallinnutta oikeustilaa.

21. Valtakunnansyyttäjä on 30.1.2009 antanut ohjeen syyttäjän muutoksenhausta Korkeimpaan oikeuteen (VKS 2009:1). Ohjeen säädösperustaksi mainitaan yleisistä syyttäjistä annetun lain 4 § ja ohjeen mainitaan olevan voimassa 1.2.2009 alkaen toistaiseksi. Ohjeen mukaan harkittaessa tarvetta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun syyttäjän on hyvissä ajoin otettava yhteyttä Valtakunnansyyttäjänvirastoon käsillä olevan ongelman ennakkopäätösluonteesta käytävää keskustelua varten. Jutun laadun mukaan määräytyvät avainsyyttäjäryhmien vetäjinä toimivat valtionsyyttäjät ovat luontevimmat keskustelukumppanit ja he tarjoavat asian vaatimaa apua. Ohjeen mukaan Korkeimmalle oikeudelle osoitetut valituslupahakemukset tulee toimittaa Valtakunnansyyttäjänvirastoon viimeistään kaksi viikkoa ennen määräpäivää, jotta asia ehditään ajoissa esitellä valtakunnansyyttäjälle.

22. Käytännössä syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:ssä valtakunnansyyttäjälle säädetty syyttäjien edustamisesta ja valituslupahakemuksien jättämisestä päättäminen Korkeimmassa oikeudessa merkitsee sitä, että jokainen syyttäjän valituslupahakemus toimitetaan Korkeimmalle oikeudelle Valtakunnansyyttäjänviraston kautta valtakunnansyyttäjän tai hänen sijaisensa ja valtionsyyttäjän allekirjoittamalla lähetteellä. Vaikka asianosaisena rikosasiassa on edelleen yksittäinen syytettä ajava syyttäjä, lähetteessä saatetaan toisinaan, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ottaa kantaa myös käsiteltävään asiaan, lähinnä valitusluvan myöntämisen tarpeellisuutta koskevan oikeudellisen arvioinnin osalta. Oikeudenkäyntiasiakirjat kaikissa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävissä rikosasioissa toimitetaan asianosaisena olevalle syyttäjälle Valtakunnansyyttäjänviraston kautta. Valtakunnansyyttäjän ohjeesta 2009:1 ilmenee, että valtakunnansyyttäjä ja hänen johtamansa Valtakunnansyyttäjänvirasto käytännössä myös hoitavat Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävissä rikosasioissa syytettä ajavan syyttäjän toimien tarkastus- ja tukitehtäviä. Valtakunnansyyttäjän asema Korkeimmassa oikeudessa perustuu kuitenkin laajemmin osaltaan myös muihin hänelle ja Valtakunnansyyttäjänvirastolle syyttäjälaitoslain 9 ja 10 §:issä säädettyihin yleisempiin valvontatehtäviin ja viraston asemaan syyttäjälaitoksen keskusvirastona. Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on muun muassa edistää syyttäjäntoiminnan oikeudellista laatua ja yhdenmukaisuutta.

23. Silloin, kun valtakunnansyyttäjän toiminta Korkeimmassa oikeudessa rajoittuu syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n mukaisiin tehtäviin, valtakunnansyyttäjä ei ole kyseisen rikosasian asianosainen. Näin ollen syyttäjänvirasta virkavapaana olevan esittelijän ja valtakunnansyyttäjän välistä suhdetta ei tule tarkastella oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan esteellisyysperusteen nojalla.

24. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleissäännöksen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Valtakunnansyyttäjän aseman kannalta syyttäjän virastaan virkavapaalla olevan esittelijän mahdollista esteellisyyttä on aihetta arvioida tämän yleissäännöksen nojalla.

25. Kuten edellä on todettu, ennakkopäätöksessä KKO 2015:39 Korkein oikeus on katsonut, että syyttäjän virastaan virkavapaana oleva esittelijä oli esimies-alainen -suhteesta johtuen esteellinen käsittelemään rikosasiaa, jossa syytettä ajoi apulaisvaltakunnansyyttäjä. Nyt harkittavana siis on, onko esteellisyyttä arvioitava toisin silloin, kun valtakunnansyyttäjän asema kysymyksessä olevassa rikosasiassa perustuu syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:ään.

26. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan syyttäjällä on itsenäinen ja riippumaton syyteharkintavalta. Vaikka valtakunnansyyttäjällä onkin jokaisessa Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävässä yksittäisessä rikosasiassa edellä kuvattu asema syytettä ajavan syyttäjän toimien tarkistamisessa ja avustamisessa, hän ei ole rikosasian asianosainen eikä hän voi antaa alaiselleen syyttäjälle määräyksiä siitä, kuinka tiettyä syyteasiaa on ajettava. Kuten edellä on todettu, valtakunnansyyttäjän tehtävät liittyvät kohdassa 22 kuvatulla tavalla myös hänen yleiseen rooliinsa syyttäjäntoiminnan oikeudellisen laadun ja yhdenmukaisuuden kehittäjänä. Valtakunnansyyttäjän mainitun lain 10 §:ään perustuva suhde Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävään rikosasiaan on siten etäisempi kuin silloin, kun hän itse tai hänen sijaisensa apulaisvaltakunnansyyttäjä ajaa rikosasiaa.

27. Voidaan ajatella, että ratkaisussa KKO 2015:39 tarkastellut esimies-alainen -suhteeseen liittyvät olosuhteet ovat käsillä myös silloin, kun valtakunnansyyttäjän asema käsiteltävässä rikosasiassa perustuu syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:ään ja hän toimii siten syytettä ajavan syyttäjän rinnalla tämän toimia jossain määrin tarkastaen ja avustaen. Tällöinkin voi syntyä epäilyjä siitä, ettei syyttäjän virastaan virkavapaana oleva henkilö ratkaisussa KKO 2015:39 mainituista syistä kykene käsittelemään asiaa puolueettomasti. Ottaen kuitenkin huomioon, että valtakunnansyyttäjän asema yksittäisessä rikosasiassa jää etäiseksi ja liittyy yksittäisen rikosasian ajamisen sijasta pikemminkin yleisemmin syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuuden ja oikeudellisen laadun valvontaan, Korkein oikeus katsoo, ettei tällaisia epäilyjä syyttäjän virastaan virkavapaana olevan määräaikaisen esittelijän puolueellisuudesta voida pitää objektiivisesti arvioiden perusteltuina. Näin ollen syyttäjänvirastaan virkavapaana olevaa määräaikaista esittelijää ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin perusteella esteellisenä yksinomaan sillä perusteella, että valtakunnansyyttäjä osallistuu asian käsittelyyn syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n nojalla.

Korkeimman oikeuden arviointi A:n esteellisyydestä

28. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei määräaikaisessa esittelijän virassa toiminutta A:ta voida pitää esteellisenä pelkästään taustavirkansa ja siihen liittyvän asemansa sekä työtoveruuden perusteella.

29. Tässä asiassa on ilmennyt, että A on asiaa Korkeimmassa oikeudessa valmistellessaan, ennen kuin valitusluvan myöntämistä koskeva ratkaisu on tehty, lähettänyt asiaa ajavalle syyttäjälle sähköpostiviestin. Viestin tarkoituksena on ollut informoida syyttäjää ja Valtakunnansyyttäjänviraston lähetteen allekirjoittanutta valtionsyyttäjää asian käsittelyaikataulusta. Vaikka viestistä ei millään tavoin ilmene, että A olisi suhtautunut asiaan puolueellisesti, viestissä on puhuttu syyttäjistä näiden etunimillä ja esitetty näkemyksiä valituslupahakemuksen laadukkuudesta. Korkein oikeus katsoo, että viestin tuttavallinen sävy yhdistettynä tietoon siitä, että syytettä ajaa syyttäjän virastaan virkavapaana olevan A:n entinen työtoveri, antaa tässä asiassa ulkopuoliselle tarkastelijalle perustellun aiheen epäillä, että A:n suhde asianomaiseen syyttäjään on tavanomaista entistä työtoveruutta läheisempi siten, että hänen kykynsä käsitellä asiaa puolueettomasti vaarantuu. Tästä syystä, ja koska kysymyksessä on oikeuskysymykseltään merkittävä rikosasia, joka on saatettu Korkeimman oikeuden tutkittavaksi ennakkopäätösvalituksella, A:ta on pidettävä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla esteellisenä.

Päätöslauselma

Vahvistetaan, että määräaikainen oikeussihteeri A on ollut esteellinen esittelemään tämän asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä (eri mieltä), Jorma Rudanko, Tuula Pynnä ja Mika Huovila (eri mieltä). Esittelijä Heli Melander.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Huovila: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa esteellisyysharkinnan lopputuloksesta ja harkintaan sovellettavista oikeusohjeista. Eri mieltä olen siitä, millä tavalla esteellisyyskysymystä on sanottujen oikeusohjeiden perusteella arvioitava. Eriävänä mielipiteenäni lausun seuraavan:

A:n esteellisyyden arviointiin sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Kuten lainkohdan esitöistä ilmenee, esteellisyysarviointi on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella ja siinä on otettava huomioon paitsi asian laatu myös muut olennaiset tapauskohtaiset olosuhteet (HE 78/2000 vp s. 37).

Esteellisyyssäännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, jotka koskevat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä erityisesti puolueettomuuden objektiivista testiä. Testissä on kysymys sen arvioimisesta, onko ulkonaisten seikkojen johdosta olemassa perusteltu aihe epäillä tuomarin puolueettomuutta. Ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että silloin, kun tuomarin subjektiivisesta puolueettomuudesta ei voida saada näyttöä, vaatimus ulkopuolisen tarkastelijan havaintoihin perustuvasta objektiivisesta puolueettomuudesta toimii tärkeänä lisäoikeusturvatakeena (esim. Morice v. Ranska 23.4.2015 kohta 75). Esteellisyyssääntelyn tarkoituksena on, että tuomarin tulee käsitellä ja ratkaista asiat kaikista sivuvaikutteista vapaana (KKO 2015:39 kohta 11).

Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, määräaikaisen tuomarin tai esittelijän työtoveruudella syytettä ajavaan syyttäjään samoin kuin syyttäjän roolin omaksumisella ja syyttäjäidentiteetillä voi olla merkitystä esteellisyysarvioinnissa. Esimerkiksi Ruotsin korkein oikeus on sikäläiseen esteellisyyssääntelyyn perustuvassa ratkaisussaan NJA 2014 s. 482 katsonut, ettei kuusi kuukautta määräaikaisena tuomarina toiminut ja vakituiseen syyttäjän virkaansa sen jälkeen palannut henkilö ollut syytetyn silmissä puolueeton, koska hän edusti syytetylle vastakkaista viranomaisintressiä. Ratkaisun mukaan syytetty saattoi tällöin perustellusti katsoa, että tuomari tunsi edelleen lojaalisuutta syyttäjälaitosta ja syyttäjän rooliaan kohtaan.

Totean, että mitä pidemmän ajan syyttäjä on toiminut syyttäjälaitoksessa ja toisaalta mitä lyhyemmän ajan hän on toiminut määräaikaisena tuomarina tai esittelijänä tuomioistuimessa, sitä suuremman merkityksen syyttäjän tehtävien hoidossa kehittyneellä ammattiroolilla ja tuossa tehtävässä muotoutuneilla työtoveruussuhteilla voidaan katsoa olevan valistuneen ulkopuolisen tarkkailijan arvioidessa esteellisyyttä. Työtoveruuden vaikutusta arvioitaessa merkitystä on erityisesti ajalla, jonka määräaikainen tuomari tai esittelijä on toiminut samassa yksikössä hänen käsiteltävänään olevassa asiassa syytettä ajavan syyttäjän kanssa, ja yksikön koolla.

Arvioitaessa syyttäjän esteellisyyttä toimia määräaikaisena tuomarina tai esittelijänä on toisaalta otettava huomioon syyttäjän roolin erityinen luonne. Syyttäjän on noudatettava objektiviteettiperiaatetta tehtävässään ja otettava myös syytetyn edut huomioon syytettä ajaessaan eikä hänen asemaansa siten voida rinnastaa asianosaiseen, joka ajaa henkilökohtaista etuaan.

Olennaisina seikkoina esteellisyysarvioinnissa pidän tässä tapauksessa asian laadun ohella A:n vakinaista virkaa siinä syyttäjänvirastossa, jossa muutoksenhakemuksen Korkeimpaan oikeuteen tehnyt syyttäjä työskentelee, hänen uransa pituutta syyttäjänä yleisesti ja kyseisessä virastossa erityisesti, hänen asemaansa määräaikaisena nuorempana oikeussihteerinä ja suhteellisen lyhyttä virkasuhteen kestoa Korkeimmassa oikeudessa sekä hänen esimiehenään vakinaisen viran osalta toimivan valtakunnansyyttäjän asemaa ja toimintaa tässä asiassa. Nämä kaikki yhdessä arvioituna puhuvat sen puolesta, että valistuneen tarkkailijan näkökulmasta syntyy perusteltu epäilys hänen puolueettomuuttaan kohtaan. Katson, että A:ta on jo näillä perusteilla pidettävä esteellisenä esittelemään kysymyksessä olevaa asiaa.

Totean lisäksi, että A:n sähköpostiviestin tuttavallista sävyä, jota enemmistö on tässä tapauksessa pitänyt ratkaisevana Korkeimman oikeuden tuomion kohdasta 29 ilmenevin tavoin, voidaan pitää tavanomaisena samoissa tehtävissä pitkään työskennelleiden työtovereiden välillä. Huomioon ottaen sen, että objektiivisen testin tarkoitus on toimia lisäoikeusturvatakeena, jonka perusteella tuomarin esteettömyys voidaan arvioida ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella, esteellisyyden harkinnassa on perusteltua kiinnittää ensisijaisesti huomiota niihin tässä tapauksessa helposti todennettaviin ulkoisiin olosuhteisiin, joiden pohjalta työtoveruus ja siihen liittyvä tuttavallinen tapa kommunikoida tyypillisesti kehittyvät, kuten edellä olen tehnyt. Vaikka sanotun viestin sävy on omiaan vahvistamaan esteellisyysepäilyä, viestillä itsellään ei sen vuoksi ole tässä tapauksessa ratkaisevaa merkitystä.

Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Huovila.