KKO:2016:72: Oliko kartoittaja ollut niiden esteellinen suorittamaan asian palauttamisen jälkeisessä toimituksessa toimitusinsinöörin määräämät toimenpiteet?

Diaarinumero: M2014/68
Antopäivä: 28.10.2016
Taltio: 2229

Sama maanmittaustoimiston kartoittaja oli selvittänyt maastossa riidanalaisen rajapyykin paikkaa ennen halkomistoimitusta ja uudelleen maaoikeuden palautettua asian toimitukseen rajankäyntiä varten. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevistä syistä kiinteistötoimituksen kartoittajan esteellisyyden arviointiin oli sovellettava oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä. (Ään.)

KML 4 §
KML 11 § 1 mom

Käsittely toimituksessa ja maaoikeudessa

Menettely toimituksissa ja Oulun käräjäoikeuden maaoikeutena tekemät ratkaisut 18.6.2013 ja 4.6.2014 on selostettu tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Maaoikeus on 18.6.2013 antanut asiassa palautuspäätöksen, jonka on tehnyt käräjätuomari Kari Turtiainen ja jonka valmisteluun on osallistunut maaoikeusinsinööri Antti Ryynänen.

Asian ovat maaoikeuden tuomiolla 4.6.2014 ratkaisseet käräjätuomari Pekka Louhelainen ja maaoikeusinsinööri Antti Ryynänen sekä lautamiehet.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. A esitti väitteen kartoittaja B:n esteellisyydestä. Valituksessaan hän vaati, että maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan toimitukseen.

Korkein oikeus pyysi Maanmittauslaitokselta lausunnon kartoittajan tehtävistä kiinteistötoimituksessa. A antoi lausuman Maanmittauslaitoksen lausunnosta.

Eräät halkomistoimituksen muut asianosaiset vastasivat muutoksenhakemukseen ja vaativat sen hylkäämistä. Lisäksi he antoivat lausuman Maanmittauslaitoksen lausunnosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Aikaisemmat käsittelyn vaiheet

1. Halkomistoimituksen yhteydessä toimitusinsinööri oli todennut, että rajamerkkien koordinaatit olivat osittain epätarkat muun muassa halottavana olevan tilan Y osalta. Toimitusinsinööri oli päättänyt, että maanmittauslaitoksen kartoittaja tarkistaa rajat, mittaa tarpeelliset uudet koordinaatit pyykeille ja tekee tarvittaessa rajankäynnin mittaukset.

2. Myöhemmin pidettyyn toimituskokoukseen oli kutsuttu myös halottavan tilan naapurikiinteistöjen omistajat. Kokouksessa A tilan X omistajana oli esittänyt, että Y:n ja X:n tilojen raja oli merkitty toimituskartalle väärin ja että rajapyykin nro 1062 paikka oli virheellinen. A oli vaatinut, että halkomisen yhteydessä toimitetaan rajankäynti. Toimitusinsinööri oli hylännyt vaatimuksen, koska kartoittaja B:n selvityksen mukaan kaikki pyykit olivat löytyneet maastosta isojakokartan perusteella.

3. Oulun käräjäoikeus maaoikeutena oli A:n valituksen johdosta 18.3.2013 palauttanut toimituksen maanmittaustoimistoon pyykin nro 1062 sijainnin riitaisuudesta johtuvan rajankäynnin suorittamiseksi. Toimitukseen määrätyn uuden kiinteistöinsinöörin määräyksestä kartoittaja B oli uudelleen käynyt maastossa mittaamassa pyykkien 645 ja 646 paikat sekä merkitsemässä linjan maastoon.

4. Toimitusta on jatkettu 10.10.2013 pidetyllä kokouksella. Toimituskokouksessa A tai muutkaan asianosaiset eivät kysyttäessä olleet tehneet esteellisyysmuistutusta. Kokouksessa on käsitelty kohdassa 3 mainittuja kartoittaja B:n selvityksiä. Päätöksessään toimitusinsinööri on todennut, että kartoittaja B:n selvityksen mukaan pyykki nro 1062 oli ollut painuneena suohon alkuperäisellä paikallaan eikä pyykin siirtämisestä ollut näkynyt merkkejä ja että kartoittaja oli korjannut pyykin entiselle paikalleen. Toimitusinsinööri on suorittanut rajankäynnin kiistanalaisella pyykkivälillä käyttäen perusteena maastossa olevia vanhoja pyykkejä.

5. A on valittanut toimituspäätöksestä maaoikeuteen ja vaatinut rajan paikkaa muutettavaksi. Maaoikeus on suorittanut katselmuksen ja toimittanut pääkäsittelyn, joissa myös A on ollut paikalla asianajajansa kanssa. Maaoikeus on katsonut, että pyykki nro 1062 oli maastossa oikealla paikallaan ja että raja oli määrättävä sen mukaan. Maaoikeus on 4.6.2014 hylännyt valituksen.

Kysymys Korkeimmassa oikeudessa

6. Muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle A on vaatinut maaoikeuden tuomion kumoamista ja halkomistoimituksen palauttamista puolueettomaan käsittelyyn maanmittaustoimistolle. Hän on perustellut vaatimustaan sillä, että sama kartoittaja oli tehnyt maastotyöt sekä alkuperäisessä halkomistoimituksessa että uudessa, maaoikeuden palauttamispäätöksen vuoksi tehdyssä toimituksessa. A:n käsityksen mukaan kartoittajaan tulisi soveltaa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä tuomarin esteellisyydestä. Kartoittaja oli A:n mukaan luvun 7 §:n 2 momentin vastaisesti käsitellyt samaa riidanalaista asiaa uudestaan. A on valituksensa perusteluissa viitannut toimitukseen viran puolesta osallistuvien henkilöiden puolueettomuuden ja objektiivisuuden vaatimukseen.

7. Maanmittauslaitos on lausumassaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, että kartoittajan esteellisyyteen mahdollisesti sovellettavat säännökset ovat hallintolaissa. Myös eräät muut halkomistoimituksen asianosaiset ovat vastauksissaan katsoneet, että kartoittajan esteellisyyttä on arvioitava hallintolain eikä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännösten perusteella ja että B ei ollut ollut esteellinen asiassa. C on vastauksessaan katsonut, että kartoittajaa eivät koskeneet kiinteistönmuodostamislain eivätkä hallintolain esteellisyyssäännökset, koska hän ei ollut kiinteistötoimituksen teknisenä avustajana käyttänyt ratkaisuvaltaa asiassa.

8. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kyse siitä, minkä säännösten perusteella kartoittajan esteellisyyttä on arvioitava ja onko kartoittaja B ollut niiden perusteella esteellinen suorittamaan asian palauttamisen jälkeisessä toimituksessa toimitusinsinöörin määräämät toimenpiteet.

Kiinteistönmuodostamislain esteellisyyssäännökset

9. Kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentin mukaan toimitusmiehen esteellisyydestä on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään tuomarin esteellisyydestä.

10. Kiinteistönmuodostamislain 4 §:n mukaan toimituksen suorittavat toimitusinsinööri ja kaksi uskottua miestä (toimitusmiehet). Lain 175 §:n 1 momentin mukaan kiinteistötoimituksessa käsiteltävät asiat ratkaistaan toimitusmiesten päätöksellä.

11. Kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentin viittaussäännös koskee sanamuotonsa mukaan vain toimitusmiehiä eli ratkaisukokoonpanoon kuuluvaa toimitusinsinööriä ja uskottuja miehiä. Lain esitöissä on katsottu, että toimitusmiesten tehtävät monessa suhteessa vastaavat tuomarin tehtäviä (HE 227/1994 vp s. 18). Yleisesti on todettu, että kiinteistötoimitus on määrämuotoinen hallinnollinen menettely, jossa tehtävillä ratkaisuilla yleensä on merkitystä asianosaisten välisten oikeudellisten suhteiden kannalta ja johon hallintomenettelyä koskevat säännökset eivät tämän vuoksi sovellu (HE 227/1994 vp s. 16).

12. Kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentti vastaa sisällöltään aikaisemman jakolain 56 §:ää. Kiinteistönmuodostamislain esityöt ovatkin tältä osin varsin niukat. Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole käsitelty eri esteellisyystilanteita eikä sitä, voiko esteellisyyskysymys tulla esiin joidenkin muiden asian käsittelyyn osallistuvien henkilöiden osalta ja minkä sääntelyn nojalla tällaista esteellisyyskysymystä on arvioitava.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyyssäännökset ja niiden kehittyminen

13. Kun kiinteistönmuodostamislaki tuli voimaan vuonna 1997, tuomarin esteellisyyttä koskivat pääosin vuoden 1734 lain aikaiset oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännökset. Sanamuotonsa mukaan ne koskivat vain tuomaria. Oikeudenkäymiskaaren 22 luvun 2 §:n 3 momenttiin vuonna 1991 otetun säännöksen mukaan ne koskivat myös käräjäoikeuden pöytäkirjanpitäjää.

14. Tuomarin esteellisyyttä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus on toteutettu kiinteistönmuodostamislain säätämisen jälkeen vuonna 2001. Tuolloin selvennettiin ja laajennettiin myös sitä, mitä käsittelyn vaiheita ja keitä henkilöitä tuomarin esteellisyysperusteet koskevat. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari ei saa esteellisenä käsitellä asiaa. Lain esitöiden mukaan käsittelyllä tarkoitetaan myös ratkaisun tekemistä välittömästi edeltäviä toimia, kuten asian esittelyä ja valmistelua (HE 78/2000 vp s. 24). Esteellisyyssääntelyn laajuus käy ilmi 2 §:n 1 momentista, jonka mukaan luvun tuomaria koskevia säännöksiä sovelletaan myös tuomioistuimen muuhun jäseneen, esittelijään, pöytäkirjanpitäjään ja siihen, joka tuomioistuimessa ratkaisee asian tai voi olla läsnä asiaa ratkaistaessa.

15. Uudistuksen yhteydessä muutetun hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. Hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentin viittaussäännöksen johdosta oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä sovelletaan laajasti erilaisissa muutoksenhakuelimissä ja niihin verrattavissa viranomaisissa. Oikeudenkäymiskaaren uudistetun 13 luvun esitöissä (HE 78/2000 vp s. 14 ja 15) on todettu, että muualla lainsäädännössä on useita viittauksia tuomarin esteellisyyttä koskeviin säännöksiin. Yhtenä esimerkkinä on mainittu juuri kiinteistönmuodostamislain 11 §. Tarvetta viittaussäännösten tarkistamiseen ei kuitenkaan katsottu ilmenneen, koska esitys olennaisilta osin vastasi voimassa olevaa lakia ja sen tulkintakäytäntöä.

16. Tuomarin esteellisyyttä koskevan sääntelyn uudistaminen on siten merkinnyt sitä, että kaikissa lainkäyttöelimissä esteellisyyttä arvioidaan samoja oikeudenkäymiskaaren säännöksiä soveltaen. Viittaussäännösten johdosta niitä sovelletaan myös muunlaisissa viranomaisissa, joissa käsiteltävien asioiden osalta on haluttu korostaa riippumattomuuden ja puolueettomuuden merkitystä. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyysperusteita ja soveltamistilanteita koskevat säännökset muodostavat kokonaisuuden. Säännösten perusteella voidaan monipuolisesti ja laajasti arvioida lainkäyttöelimen henkilöstön toimiin liittyviä esteellisyyskysymyksiä.

Johtopäätökset kartoittajan esteellisyyden arviointiin sovellettavista säännöksistä

17. Kiinteistönmuodostamislaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä kartoittajan tai muun toimituksessa avustavan henkilön esteellisyydestä. Lain 11 §:n 1 momentin säännös tuomaria koskevien oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännösten soveltamisesta koskee sanamuotonsa mukaan vain toimitusmiesten esteellisyyden arviointia. Kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentin viittaussäännöksen tarkistamista ei nähty tarpeelliseksi siinäkään vaiheessa, kun oikeudenkäymiskaaren säännökset tuomarin esteellisyydestä ulotettiin koskemaan aiempaa laajemmin erilaisissa lainkäyttöelimissä ja niihin rinnastettavissa viranomaisissa asian valmisteluun tai ratkaisuun osallistuvia.

18. Hallintolain esteellisyyssäännökset (27 – 29 §) puolestaan koskevat yleisesti hallintoasioiden käsittelyä valtion ja kuntien viranomaisissa, eikä niitä sovelleta silloin, jos muussa laissa on hallintolain esteellisyyssäännöksistä poikkeavia säännöksiä (hallintolain 5 §:n 1 momentti). Hallintolain säännöksiä ei sovelleta myöskään lainkäyttöön (hallintolain 4 §:n 1 momentti).

19. Arvioitaessa sitä, minkä säännösten nojalla kartoittajan esteellisyys kiinteistötoimituksessa edellä kuvatussa lainsäädännöllisessä tilanteessa määräytyy, huomioon on otettava ensinnäkin se, millaisesta menettelystä kiinteistötoimituksessa on kysymys.

20. Toimitusmenettely on sinänsä hallintotoimintaa, ei oikeudenkäyntiä, eikä kiinteistötoimituksissa sovelleta oikeudenkäymiskaaren säännöksiä, ellei niin ole erikseen säädetty. Koska toimitusmenettelystä säädetään yksityiskohtaisesti kiinteistönmuodostamislaissa, siihen ei ole tarvetta soveltaa myöskään hallintolain säännöksiä. Toimitusmenettelyä onkin luonnehdittu määrämuotoiseksi (HE 227/1994 vp s. 16) tai toimitusmuotoiseksi hallinnolliseksi menettelyksi, jolle on tyypillistä riita-asiain lainkäytölle ominaisten menettelymuotojen noudattaminen (Jorma Pietilä, Kiinteistönmuodostamisoikeus, 1974 s. 44 – 45 ja Veikko O. Hyvönen, Kiinteistönmuodostamisoikeus I, 1998, s. 27). Tällainen kuvaus on perusteltu siihen nähden, että toimituksessa on usein kysymys eri asianosaisten vastakkaisista eduista ja vaatimuksista, joita käsitellään tarkkoja menettelysäännöksiä noudattaen. Koska toimituksessa ratkaistaan asianosaisten välisiä riitaisuuksia ja määrätään heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, voidaan toimitusmenettelyyn kohdistaa samankaltaisia käsittelyn riippumattomuutta ja puolueettomuutta korostavia vaatimuksia kuin lainkäyttöön. Tähän on lainsäädännössä vanhastaan pyrittykin. Nämä seikat puoltavat tulkintaa, että kaikkia kiinteistötoimituksessa esiin tulevia esteellisyyskysymyksiä olisi perusteltua arvioida kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentissa viitattujen tuomaria koskevien esteellisyyssäännösten pohjalta ja soveltaa niitä myös asian käsittelyyn oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla osallistuviin henkilöihin.

21. Toiseksi kartoittajan esteellisyyteen sovellettavia säännöksiä arvioitaessa on otettava huomioon se, millaisesta kiinteistötoimitukseen liittyvästä toimenpiteestä kartoittajan menettelyssä on kulloinkin kysymys.

22. Maanmittauslaitoksen lausunnon mukaan kartoittaja on kiinteistönmuodostamislain 180 §:ssä tarkoitettuun apuhenkilöön rinnastuva tekninen avustaja, joka tuottaa maastotöiden yhteydessä alustavia teknisiä ratkaisuja toimitusinsinöörin lopullisesti päätettäväksi. Kartoittaja osallistuu toimituskokouksiin yleensä vain, jos siihen on erityinen syy. Kiinteistönmuodostamislain 175 §:n 1 momentin mukaan teknisten tehtävien suorittamista koskevat asiat toimitusinsinööri ratkaisee yksin, siis ilman uskottuja miehiä. Tätä on kiinteistönmuodostamislain esitöissä perusteltu sillä, että teknisten tehtävien suorittamisella ei ole vaikutusta asianosaisten oikeusasemaan (HE 227/1994 vp s. 63).

23. Kiinteistönmuodostamislaissa on sen esitöistä päätellen lähdetty siitä, että vain toimitusmiehet tekevät asianosaisten oikeusasemaan vaikuttavia toimenpiteitä ja ratkaisuja ja että teknisiä kysymyksiä koskevat toimenpiteet eivät ole tällaisia. Tähän nähden johdonmukaista on ollut, että kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentin viittaussäännöksessä säädetään sanamuotonsa mukaan vain toimitusmiehen esteellisyydestä.

24. Kiinteistönmuodostamislaki tai sen esityöt eivät kuitenkaan miltään osin viittaa siihen, että jos kiinteistönmuodostamislain 180 §:ssä tarkoitettu avustaja suorittaa toimitusinsinöörin toimeksiannosta sellaisia teknisiä tai muita toimenpiteitä, jotka ovat tosiasiassa kiinteistötoimituksessa tehtävien ratkaisujen kannalta merkityksellisiä, näihin toimenpiteisiin liittyviä esteellisyyskysymyksiä olisi arvioitava yleisen hallintolainsäädännön pohjalta. Myöskään kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentin sanamuodosta tai esitöistä ei voi päätellä lainsäätäjän tarkoittaneen, että tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä tulisi kiinteistötoimituksessa noudattaa eri laajuudessa kuin lainkäytössä. Johdonmukaista sen sijaan on, että toimitusmenettelyn riippumattomuutta ja puolueettomuutta tarkastellaan yhden esteellisyyssääntelyn eli kiinteistönmuodostamislain 11 §:n 1 momentissa viitatun tuomarin esteellisyyttä koskevan säännöstön pohjalta riippumatta siitä, kuka suorittaa toimituksessa tehtävien ratkaisujen kannalta merkitykselliset toimenpiteet. Tällaista tulkintaa tukee sekin, että edellä todetulla tavalla tuomarin esteellisyyttä koskeva lainsäädäntö on tarkoitettu laajasti sovellettavaksi lainkäyttöelimissä ja niihin verrattavissa viranomaisissa.

25. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että toimitusmenettelyssä tehtävien ratkaisujen kannalta merkityksellisellä tavalla asiaa toimituksessa käsittelevän henkilön esteellisyyttä on perusteltua arvioida oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännösten nojalla. Tapauskohtaisesti on arvioitava, onko esimerkiksi kartoittaja osallistunut asian käsittelemiseen siten kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan. Esteellisyyssäännösten soveltamisen kannalta ei siten ole ratkaisevaa yksinomaan se, ettei kartoittaja kuulu kiinteistötoimituksen ratkaisuvaltaa käyttävään kokoonpanoon vaan se, millaisia valmistelutoimia hän on tehnyt ja onko hän esimerkiksi ollut läsnä ratkaisua tehtäessä. Kuten tuomioistuimissakin, esteellisyysarvioinnin ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka ovat suorittaneet tavanomaisia asian käsittelyyn liittyviä toimistotöitä tai osallistuneet katselmukseen avustavissa tehtävissä (HE 78/2000 vp s. 26). Tällaisten henkilöiden esteellisyys ei tule myöskään hallintolain esteellisyyssäännösten mukaan arvioitavaksi.

Kartoittajan toimet tässä asiassa

26. Asiassa on riidatonta, että kartoittaja B on ollut ainoa Maanmittauslaitoksen edustaja, joka on eri toimitusvaiheissa selvittänyt maastossa rajapyykkien sijaintia. B:n riidanalaista rajaa ja rajamerkkejä koskevat selvitykset ovat olleet pohjana rajariidan käsittelylle ja ratkaisemiselle sekä alkuperäisessä halkomistoimituksessa että palauttamisen jälkeen toimitetussa rajankäynnissä. Muun muassa näkemys siitä, että riidanalainen pyykki nro 1062 on ollut tukevasti paikallaan eikä sitä ole siirretty, on rajankäynnissä perustunut kartoittajan antamaan selvitykseen. Kartoittaja on myös mitannut koordinaatit ja laatinut toimitusta varten kartat. Vaikka toimitusinsinöörit ovat päättäneet, mitä valmistavia toimenpiteitä toimituksissa tehdään, B:n itsenäisesti tekemät maastohavainnot ja -selvitykset ovat olleet oikeudellisesti merkityksellisiä rajanpaikkaa koskevan riidan ratkaisemiseksi, ne ovat vaikuttaneet toimituspäätöksiin ja siten myös olleet olennainen osa toimitusmenettelyä.

27. Kartoittaja B:n tässä asiassa suorittamia tehtäviä ja selvityksiä on pidettävä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna asian käsittelynä. Hänen asemansa on ollut verrattavissa luvun 2 §:ssä mainittuun esittelijään. Tästä syystä Korkein oikeus katsoo, että B:n esteellisyyttä on arvioitava oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevien oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännösten perusteella.

Esteellisyyden arviointi

28. Kiinteistönmuodostamislain 12 §:n 3 momentin mukaan asioita, joita toimituksessa on ratkaistu ennen kuin toimitusmies on todettu esteelliseksi, ei oteta toimitusmiehen esteellisyyden vuoksi uudelleen käsiteltäviksi. Ottaen huomioon perustuslain 21 §:n säännökset mainittua lainkohtaa ei voida tulkita niin, että se estäisi asianosaista vetoamasta muutoksenhakutuomioistuimessa esteellisyysperusteeseen, josta hän ei tiennyt ennen kuin asia on toimituksessa ratkaistu.

29. Valituksessaan Korkeimpaan oikeuteen A on väittänyt, että kartoittaja B on halkomistoimituksen yhteydessä tekemiensä toimien johdosta ollut esteellinen tekemään vastaavia toimia maaoikeuden palauttamispäätöksen jälkeen aloitetussa uudessa toimituksessa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Lainkohdassa tarkoitettu niin sanottu saman oikeusasteen jäävi ei ole ehdoton esteellisyysperuste, vaan se edellyttää harkintaa siitä, voidaanko tuomarilla perustellusti epäillä olevan ennakkoasenne ratkaistavana olevaan asiaan. Kyse on siten esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraisesta seikasta.

30. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:n mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosaisen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa. Asianosainen ei voi vedota tiedossaan olleeseen, esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraiseen seikkaan enää sen jälkeen, kun tuomari on ratkaissut asian, paitsi jos asianosainen osoittaa, että hänellä oli pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin.

31. A on vedonnut kartoittaja B:n esteellisyyteen vasta Korkeimmassa oikeudessa. A ei ole ilmoittanut, milloin esteellisyysperuste on tullut hänen tietoonsa, eikä hän ole esittänyt syytä sille, miksei esteellisyysväitettä ole esitetty aikaisemmin. Lausumassaan A on esittänyt, että esteellisyysväitteen tekemisen ajankohta on vailla merkitystä.

32. Kartoittaja B:n tehtävät ja hänen selvityksensä merkitys riidanalaista rajaa koskevassa asiassa käyvät selvästi ilmi halkomistoimituksen pöytäkirjasta. Asiakirjoista selviää lisäksi, että A on ollut läsnä maaoikeuden palautuspäätöksen jälkeen pidetyssä rajankäyntitoimituksessa, jossa kartoittaja B:n ennen toimituskokousta tekemät uudet selvitykset ovat olleet esillä. Maaoikeudelle tekemässään valituksessa A on viitannut kartoittajan tekemiin selvityksiin. Maaoikeus on suorittanut katselmuksen ja pääkäsittelyn, joissa A on ollut läsnä asianajajansa kanssa. A ei tällöinkään ole esittänyt väitteitä kartoittajan esteellisyydestä.

33. Koska A ei ole tehnyt esteellisyysväitettä toimituksessa eikä maaoikeudessa eikä hän ole myöskään osoittanut, että hänellä oli ollut pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin, Korkein oikeus jättää A:n vasta Korkeimmassa oikeudessa tekemän esteellisyysväitteen liian myöhään tehtynä tutkimatta.

Tuomiolauselma

A:n valitus hylätään. Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Jarmo Littunen (eri mieltä). Esittelijä Marita Luntinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Littunen: Kartoittaja B:n esteellisyyttä koskevien perusteluiden kohtien 9 – 33 sijasta lausun seuraavan:

Kartoittajan esteellisyysarvioinnissa sovellettavat säännökset

Vuonna 1997 voimaan tullutta kiinteistönmuodostamislakia säädettäessä lain 11 §:ssä viitatut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännökset tuomarin esteellisyydestä olivat lain alkuperäisessä muodossa. Esteellisyysäännösten soveltamisalan piiriin oli kuitenkin vuonna 1991 oikeudenkäymiskaaren silloisella 22 luvun 2 §:n 3 momentilla otettu myös käräjäoikeuden pöytäkirjanpitäjä. Oikeudenkäymiskaaren 13 lukua uudistettaessa vuonna 2001 (441/2001) laajennettiin esteellisyyssäännösten henkilöllistä soveltamisalaa edelleen. Uuden luvun 2 §:n 1 momentin soveltamisalan piiriin tulivat tuomarin lisäksi paitsi pöytäkirjanpitäjä, myös se, joka voi tuomioistuimessa olla läsnä asiaa ratkaistaessa.

Vuonna 2009 toteutettiin laajahko kiinteistönmuodostamislain uudistus. Tuossa uudistuksessa muutettiin myös lain 4 §:ää, jossa määritellään niiden henkilöiden piiri, joita pidetään toimitusmiehinä. Tämä määritys on esteellisyyden kannalta keskeinen, koska lain 11 §:n viittaussäännöksen mukaan oikeudenkäymiskaaren säännökset tuomarin esteellisyydestä koskevat vain toimitusmiehiä, joihin kartoittaja ei lain 4 §:n mukaan kuulu.

Vuoden 2009 lainmuutoksen esitöistä (HE 265/2009 vp, MmVM 28/2010 vp) ei ilmene, että kysymys kartoittajan esteellisyydestä ja oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännösten muutosten merkitys olisivat tässä yhteydessä olleet arvioinnin kohteena. Kun lainmuutoksella uudistettiin myös toimitusmenettelyä, esityksessä kuitenkin nimenomaan todettiin, että toimitusmenettelyn tulee ensisijaisesti varmistaa asianosaisen oikeusturvan toteutuminen (HE 265/2009 vp s. 4). Jos kartoittajan esteellisyyssääntelyä olisi tuolloin pidetty puutteellisena, sääntelyä olisi ollut luonnollista muokata osana lainmuutosta. Kiinteistönmuodostamislain 11 §:n viittaussäännöstä ei tuossa yhteydessä muutettu, eikä mikään myöskään vuoden 2009 uudistuksen esitöissä viittaa siihen, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut ulottaa tuomarin esteellisyyttä koskevat säännökset koskemaan myös kartoittajaa.

Arvioitaessa perusteita soveltaa oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä kartoittajaan on otettava huomioon myös se, voisivatko tähän soveltua jotkin muut esteellisyyssäännökset. Se, että muut säännökset eivät tulisi kyseeseen, puoltaisi tulkintaa, jossa oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännökset ulotettaisiin koskemaan myös kartoittajaa, kiinteistönmuodostamislain vastakkaisesta sanamuodosta huolimatta.

Hallintolain 2 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan muun muassa valtion viranomaisissa. Esteellisyyttä koskevaa 28 §:ää sovelletaan sekä virkamiehiin että muihin asian käsittelyyn osallistuviin. B on kartoittamistehtävässään osallistunut asian käsittelyyn. Muistakaan säännöksistä ei seuraa, ettei hallintolain esteellisyyssäännöksiä voitaisi soveltaa B:hen. Näin ollen kartoittaja B:n esteellisyys tulee joka tapauksessa arvioitavaksi hallintolain esteellisyyssäännösten mukaan.

Kun muistakaan tavanomaisista laintulkintaperusteista ei seuraa, että kartoittajaan tulisi vastoin kiinteistönmuodostamislain 11 §:n ja 4 §:n sanamuotoa soveltaa tuomarin esteellisyyttä koskevia oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksiä, kartoittajan esteellisyyttä on arvioitava hallintolain 27 – 30 §:n nojalla.

Tällainen lain soveltaminen voi johtaa siihen, että määrätilanteissa kartoittaja ei ole esteellinen vaikka toimitusmies samassa asemassa olisi esteellinen. Tällöin esteettömän toimitusmiehen on erityisesti tarkastettava kartoittajan toimet ja varmistauduttava itse siitä, että myös hän voi hyväksyä kartoittajan kaikki toimet ja niiden perusteet siten, etteivät toimet jää yksinomaan kartoittajan arvioinnin varaan.

Kartoittaja B:n esteellisyyden arviointi

A on valituksessaan perustellut esteellisyysväitettään sillä, että saman kartoittajan osallistuminen halkomistoimitukseen sekä ennen maaoikeuden palauttamispäätöstä että sen jälkeen on vesittänyt toimituksen puolueettomuuden.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies tai asian käsittelemiseen osallistuva on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Hallintolain perustelujen mukaan (HE 72/2002 vp s. 88) palautuspäätöksen perusteella uuteen käsittelyyn palautetun asian uudelleen käsitelleiden virkamiesten ei ole katsottu olleen esteellisiä. Jo tästä vakiintuneesta tulkinnasta seuraa, että B:tä ei ole tässä asiassa pidettävä esteellisenä.

Näillä perusteilla hylkään A:n tekemän esteellisyysväitteen ja päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Välimäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Littunen.