KKO:2016:83: Voitiinko käräjäoikeuden lainvoiman saanut tuomio purkaa A:n tuloistaan esittämän selvityksen johdosta?

Diaarinumero: H2014/215
Antopäivä: 8.12.2016
Taltio: 2512

Käräjäoikeus oli kirjallisessa menettelyssä tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa sakkoon. Haasteessa A:ta oli kehotettu ilmoittamaan päiväsakon rahamäärään vaikuttavissa tiedoissa tapahtuneista olennaisista muutoksista. A ei ollut esittänyt selvitystä tuloistaan käräjäoikeudelle. Päiväsakon rahamäärä oli vahvistettu viimeksi toimitetun verotuksen tietojen perusteella. A ei ollut hakenut tuomioon muutosta hovioikeudelta.

A haki käräjäoikeuden tuomion purkamista sillä perusteella, että hänen tulonaan oli tuomitsemishetkellä ollut vain peruspäiväraha. Sakkotuomio purettiin päiväsakon rahamäärän osalta. (Ään.) Ks. KKO:2004:9 KKO:2009:2

Täysistunto

OK 31 luku 8 § 3 kohta

Hakemus

A vaati, että käräjäoikeuden tuomio päiväsakon rahamäärän osalta puretaan ja että tältä osin asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai Korkein oikeus välittömästi oikaisee käräjäoikeuden tuomiota.

Välitoimet

Syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen ja vaati, että hakemus hylätään.

A antoi pyydetyn lausuman syyttäjän vastauksen johdosta ja toisti vaatimuksensa siitä, että päiväsakon rahamäärää oikaistaan.

Korkeimman oikeuden varattua syyttäjälle tilaisuuden lausua A:n avustajan palkkiolaskusta syyttäjä antoi pyydetyn lausuman ja lausui lisäksi, ettei päiväsakon rahamäärän tarkistamista vastusteta.

Hakemuksen käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Hakemuksen oltua viisijäsenisen jaoston käsiteltävänä asia on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä siirretty ratkaistavaksi täysistunnossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Menettely käräjäoikeudessa

1. Syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut A:n tuomitsemista törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa sakkoon.

2. Antamassaan haasteessa käräjäoikeus oli kehottanut A:ta ilmoittamaan, tunnustiko hän syytteessä kuvatun teon, luopuiko hän oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuiko hän asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Lisäksi käräjäoikeus oli kehottanut A:ta vastaamaan häntä vastaan esitettyihin vaatimuksiin kirjallisesti. Käräjäoikeus oli haasteessa vielä erikseen todennut, että syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista sakkorangaistukseen ja että sakko tuomittiin päiväsakkoina, jonka euromäärä riippui A:n nettotuloista ja elatusvelvollisuudesta. Mikäli näissä tiedoissa oli tapahtunut olennainen muutos viimeksi vahvistetun verotuksen jälkeen, käräjäoikeus oli kehottanut A:ta ilmoittamaan käräjäoikeudelle uudet tiedot.

3. A oli toimittanut käräjäoikeudelle todistuksen haasteen tiedoksisaannista sekä tunnustuksen ja suostumuksen kirjalliseen menettelyyn. A ei ollut kirjallisesti vastannut syyttäjän vaatimuksiin eikä hän ollut esittänyt selvitystä tuloistaan käräjäoikeudelle.

4. Käräjäoikeus on 5.9.2014 kirjallisessa menettelyssä tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 30:een 34 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 020 euroa. Päiväsakon rahamäärä on perustunut oikeudenkäynnin aikaisiin tietoihin hänen verotettavista tuloistaan vuonna 2012.

5. Käräjäoikeus oli etukäteen haasteen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittanut A:lle tuomion antamispäivän. Käräjäoikeus on tuomion antamisen jälkeen toimittanut A:lle jäljennöksen tuomiosta muutoksenhakuohjeineen ja tilisiirtolomakkeineen. A ei ole ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon eikä hakenut siihen muutosta hovioikeudelta valittamalla.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. A on Korkeimpaan oikeuteen 30.12.2014 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomion purkamista päiväsakon rahamäärän osalta, koska tuomion antamisen aikana hänen tuloinaan oli ollut vain Kansaneläkelaitoksen peruspäiväraha. Hakemuksen liitteenä olevan Kansaneläkelaitoksen 24.11.2014 päiväämän todistuksen mukaan A:lle oli maksettu peruspäivärahaa 4.2. – 27.10.2014 ennakonpidätyksellä vähennettynä yhteensä 4 964,32 euroa.

7. Asiassa on A:n hakemuksen johdosta kysymys siitä, voidaanko käräjäoikeuden lainvoiman saanut tuomio oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla purkaa A:n tuloistaan esittämän selvityksen johdosta ja ottaen erityisesti huomioon, ettei A ollut ilmoittanut muuttuneista tuloistaan käräjäoikeudelle eikä hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon valittamalla siitä hovioikeuteen.

Tuomion purkamisen edellytykset

8. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

9. Korkein oikeus on vahvennetussa jaostossa antamassaan ratkaisussa KKO 2004:9, ratkaisussa KKO 2009:2 sekä useissa julkaisemattomissa ratkaisuissaan tulkinnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaa siten, että säännöksen nojalla voidaan arvioida lainvoimaisen sakkotuomion purkamista myös pelkästään sakon rahamäärän osalta. Korkein oikeus katsoo, että ei ole aihetta muuttaa tältä osin säännöksen tulkintaa, jota on pidettävä vakiintuneena.

10. Edellisessä kohdassa mainituissa julkaistuissa ratkaisuissa esitetyn uuden selvityksen ei kuitenkaan katsottu johtavan lievempään rangaistukseen. Näin ollen niissä ei tullut esille mahdollinen sakotetun passiivisuuden arviointi eli kysymys siitä, mikä merkitys purkamisen edellytysten arvioinnissa on annettava sakotetun laiminlyönnille esittää tuloistaan selvitystä pääasian ratkaisseelle tuomioistuimelle ja hakea ratkaisuun muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin valittamalla. Kysymys ei ole tullut esille myöskään Korkeimman oikeuden muissa julkaistuissa ratkaisuissa.

Sakotetun passiivisuuden merkitys

Seikat, jotka puoltavat, että passiivisuus koituu sakotetun vahingoksi

11. Päiväsakon rahamäärä perustuu ensisijaisesti sellaisiin verotustietoihin, jotka voivat tuomitsemishetkellä olla vanhentuneita. Tämän vuoksi tulisi sakotettavan, jonka tulojen määrä on viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen olennaisesti muuttunut, esittää tästä selvitystä ensisijaisesti pääasian ratkaisevalle käräjäoikeudelle. Korkein oikeus toteaa, että kirjallisessa menettelyssä vastaajan huomiota tulee kiinnittää tähän seikkaan, kun häneltä pyydetään vastausta asiaan. Näin on myös tässä tapauksessa menetelty.

12. Jos oikea tieto sakotettavan kuukausituloista ei kuitenkaan tule käräjäoikeuden tietoon ja rahamäärä määrätään liian korkeaksi, sakotettu voi hakea ratkaisuun muutosta valittamalla hovioikeuteen. Tältä kannalta on olennaista, että sakotettu saa ajoissa tiedon sakkotuomiosta. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 8 §:n mukaan käräjäoikeuden on kirjallisessa menettelyssä hyvissä ajoin ennen tuomion tai päätöksen antamista ilmoitettava asianosaisille ratkaisun antamispäivä kirjallisesti ja välittömästi ratkaisun antamisen jälkeen lähetettävä vastaajalle ja asiassa vaatimuksia esittäneelle asianomistajalle jäljennös ratkaisusta ja muutoksenhakuohjeet. Kun asia yleensä kuuluu hovioikeudessa jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin, hovioikeuden on myönnettävä jatkokäsittelylupa, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, ja otettava päiväsakon rahamäärästä tehty valitus täystutkintaiseen käsittelyyn (ks. KKO 2015:40). Tuossa yhteydessä hovioikeudellekin voidaan esittää uutta selvitystä tulojen olennaisesta muuttumisesta.

13. Hovioikeuden tuomioon haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudella valittamalla ja valittamista varten on pyydettävä valituslupa. Jos selvitystä tulojen olennaisesta muuttumisesta ei ole käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa esitetty, oikeutta vedota tähän selvitykseen Korkeimmassa oikeudessa rajoitetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa. Tämän prekluusiosäännöksen mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

14. Niin kuin edellä kohdassa 11 on todettu, kirjallisessa menettelyssä käräjäoikeudessa vastaajalle varataan ennen sakkoon tuomitsemista tilaisuus esittää selvitystä viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen muuttuneista kuukausituloista. Valitus hovioikeuteen on puolestaan tehokas oikeuskeino virheellisiin verotustietoihin perustuvan käräjäoikeuden antaman sakkotuomion oikaisemiseksi, koska sakotettu saa hovioikeudessa vedota uusiin todisteisiin. Jos vastaaja ei ole voinut esittää luotettavaa selvitystä hovioikeudessakaan, mahdollisuus tuomion korjaamiseen uuden selvityksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on valituslupajärjestelmän ja prekluusion takia epävarmempaa.

15. Näin ollen sellaiselle vastaajalle, joka voi ja tahtoo aktiivisesti valvoa oikeuksiaan kirjallisessa menettelyssä käräjäoikeudessa ja muutoksenhaussa hovioikeudessa, laki antaa keinot virheellisten tulotietojen oikaisemiseksi. Jotta menettely olisi tehokasta ja tarkoituksenmukaista, tulotietoja koskevat virheet tulisi korjata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja normaalissa menettelyssä. Muutoksenhakujärjestelmä on epäjohdonmukainen, jos ylimääräisessä muutoksenhaussa voidaan vedota uuteen selvitykseen helpommin kuin säännönmukaisessa muutoksenhaussa. Myös rikosasioissa vastaajalta voidaan edellyttää kohtuullisen aktiivista toimintaa oman etunsa ajamisessa. Jos vastaaja on välinpitämättömyyttään tai huolimattomuuttaan jättänyt etunsa valvomatta ja muutosta hakematta, hänen itsensä pitäisi kärsiä siitä seuraavat haitat.

16. Nämä seikat puoltavat, että sakotettu saisi itse kärsiä passiivisuutensa seuraukset, jollei hän voi esittää painavia syitä passiivisuutensa hyväksymiseksi.

Seikat, jotka puoltavat sitä, että passiivisuus ei koidu sakotetun vahingoksi

17. Asiassa sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa, joka koskee tuomion purkamista syytetyn eduksi, oikeutta vedota uuteen seikkaan tai todisteeseen ei ole rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin kaltaisella prekluusiosäännöksellä. Myöskään menettämisseuraamuksen purkamista vastaajan eduksi koskevaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 a §:n 2 kohtaa ei ole tällä tavoin rajoitettu. Tässä suhteessa nämä säännökset poikkeavat oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säännellyistä muista tuomion purkamistilanteista. Sanotun luvun riita-asioita koskevan 7 §:n 2 momentin, syytetyn vahingoksi toimitettavaa purkamista koskevan 9 §:n 2 momentin ja menettämisseuraamuksen purkamista vastaajan vahingoksi koskevan 9 c §:n 2 momentin mukaan tuomiota ei voida purkaa uuteen seikkaan tai todisteeseen vetoamisen perusteella, ellei saateta todennäköiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.

18. Syytetyn eduksi toimitettavaa tuomion purkamista koskevaa poikkeuksellista sääntelyä on lain esitöissä perusteltu sillä, että julkinen etu voi vaatia sellaisen tuomion purkamista, jolla joku on syyttömästi tuomittu. Lisäksi, kun syytetty ei rikosasiassa periaatteessa ole todistusvelvollinen, ei hänen viakseen voida lukea, ettei hän jo jutussa ole vedonnut johonkin tiedossaan olleeseen seikkaan tai todisteeseen (HE 14/1958 vp s. 9). Korkein oikeus toteaa, että lainkohdan mukainen sääntely, jonka mukaan prekluusiota ei sovelleta, koskee rikosasioita yleisesti. Sitä ei siis ole rajoitettu koskemaan vain tapausta, jossa syytön on tuomittu.

Korkeimman oikeuden arviointi

19. Muutoksenhakujärjestelmän kannalta on epäjohdonmukaista, että sakotetulla on Korkeimmassa oikeudessa tuomion purkamista koskevassa asiassa oikeus vedota sellaiseen tulojaan koskevaan selvitykseen, jonka hän on laiminlyönyt esittää asian aikaisemmassa käsittelyssä, vaikka säännönmukaisessa muutoksenhaussa Korkeimmassa oikeudessa hänellä on tällainen oikeus vain poikkeuksellisesti.

20. Se, ettei vetoamista uuteen selvitykseen ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa rajoitettu, on kuitenkin lainsäätäjän tietoinen ratkaisu, joka on perustunut rikosoikeudenkäynnin keskeisiin periaatteisiin. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei tuomion purkamiselle tule asettaa laista ilmenemätöntä lisäedellytystä, jonka mukaan tuomion purkamiselle on este, jos sakotettu on laiminlyönyt esittää tuloistaan selvitystä pääasian ratkaisseelle tuomioistuimelle tai hakea muutosta ratkaisuun säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin. Näin ollen tällainen laiminlyönti ei estä lainvoimaisen tuomion purkamista päiväsakon rahamäärän osalta, jos purkamisen edellytykset muutoin täyttyvät.

21. Täten A:n tuomio voidaan purkaa päiväsakon rahamäärän osalta, jos A:n täällä nyt esittämä selvitys olisi johtanut siihen, että A:lle olisi määrätty olennaisesti alhaisempi päiväsakon rahamäärä, mikäli selvitys olisi esitetty jo käräjäoikeudessa.

Purkamisen edellytysten arviointi tässä tapauksessa

22. Rikoslain 2 a luvun 2 §:n 1 momentin mukaan päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden. Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan päiväsakon kohtuullisena rahamääränä on pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta, josta on vähennettävä lainkohdassa määrätyt vähennykset. Kuukausitulojen laskemisen ensisijaisena perusteena käytetään sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaisia tuloja. Jos sakotettavan tuloja ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista tai ne ovat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella. Pykälän 4 momentin mukaan päiväsakko määrätään tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikaisten tietojen perusteella.

23. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on 5.9.2014 määrännyt A:n sakon rahamäärän vuoden 2012 verotustietojen pohjalta. Niiden mukaan hänen nettokuukausitulonsa olivat olleet noin 2 300 euroa ja päiväsakon rahamääräksi on määrätty 34 euroa. A on tuomittu maksamaan sakkoa 1 020 euroa.

24. A:n purkuhakemuksen liitteenä olevan selvityksen mukaan hänen nettokuukausitulonsa olivat olleet 4.2. – 27.10.2014 noin 567 euroa kuukaudessa. Korkein oikeus toteaa, että nämä tiedot osoittavat A:n keskimääräiset kuukausitulot käräjäoikeuden tuomion antamisen aikana. Niiden mukaan päiväsakon rahamääräksi olisi pitänyt määrätä 6 euroa ja sakon määräksi 180 euroa. Tämä selvitys olisi siten johtanut siihen, että A:lle olisi määrätty olennaisesti alhaisempi päiväsakon rahamäärä, mikäli selvitys olisi esitetty jo käräjäoikeudessa.

25. Koska asia on selvä ja oikaiseminen tapahtuu A:n eduksi, Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla oikaisee tuomiota välittömästi.

Päätöslauselma

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 5.9.2014 nro 14/136134 puretaan ehdollisen vankeuden ohessa tuomitun päiväsakon rahamäärän osalta ja tuomiota oikaistaan siten, että päiväsakon rahamääräksi vahvistetaan 6 euroa. A:n on siten maksettava sakkoa kolmeakymmentä 6 euron määräistä päiväsakkoa vastaavat 180 euroa.

Asian ovat täysistunnossa ratkaisseet presidentti Timo Esko, oikeusneuvokset Gustav Bygglin (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen (eri mieltä), Marjut Jokela, Jorma Rudanko (eri mieltä), Pekka Koponen (eri mieltä), Ari Kantor, Tuula Pynnä (eri mieltä), Jarmo Littunen (eri mieltä), Mika Huovila, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä (eri mieltä). Esittelijä Kaisa Kuparinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hirvelä: Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoimainen tuomio voidaan rikosasiassa syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. Mainittu säännös ei sisällä perustetta, joka lainkohdan sanamuodon mukaan voisi yleensä soveltua rikoslain 2 a luvun 2 §:n säännösten nojalla tapahtuvaan päiväsakon rahamäärän vahvistamiseen.

Korkein oikeus on kuitenkin oikeuskäytännössään laajentanut 8 §:n 3 kohdan soveltamisalaa siten, että tämän lainkohdan nojalla on voitu ottaa harkittavaksi myös päiväsakon rahamäärän vahvistamista koskevan lainvoimaisen ratkaisun purkaminen. Tällaiset purkuhakemukset on Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä pääsääntöisesti hylätty. Päiväsakon rahamäärän vahvistaminen on voinut tulla puretuksi vain erityisistä syistä, joista keskeisin on ollut ratkaisun perusteena käytettyjen tulotietojen virheellisyyden johtuminen viranomaisen tekemästä virheestä. Näissä tilanteissa ei ole annettu merkitystä sille, onko vastaaja ajoissa itse riitauttanut tätä virheellistä tietoa ja antanut tuomioistuimelle oikeaa tietoa maksukyvystään. Tällaisten tapauskohtaisten olosuhteiden huomioon ottamista rikosasian vastaajan hyväksi voidaan perustella perus- ja ihmisoikeusnäkökohdilla. Laajentavan tulkinnan perusteet on kussakin lainkäyttöratkaisussa kuitenkin tuotava selvästi ilmi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö toisaalta osoittaa, että tuomioistuin voi tiettyä tulkintaa ihmisoikeusperustein laajentaessaan samalla asettaa laajennukselle rajoituksia (esim. suuren jaoston ratkaisu 23.11.2006 Jussila v. Suomi).

Perusteltuna ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan soveltamiskäytännön edelleen laajentamista enemmistön perusteluissa lausutulla tavalla säännöksen sanamuodon vastaisesti ja rajoituksitta myös tapauksiin, joissa vastaajan tulotietoja koskeva virhe lainvoimaisessa tuomiossa johtuu yksinomaan hänen laiminlyönnistään ilmoittaa sellaisesta tulojensa muutoksesta, joka on ollut yksin hänen tiedossaan. Laajentavan tulkinnan mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon, että ylimääräiseen muutoksenhakuun oikeuttavien perusteiden yksityiskohtaisella sääntelyllä on pyritty säännösten suppeaan soveltamiseen (esim. muutoksenhakutoimikunnan jatkomietintö 2002:8 s. 31).

Tuomion purkamista koskevassa Korkeimman oikeuden uudemmassa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti annettu muiden huomioon otettavien seikkojen ohella merkitystä sille, onko sakotettava käyttänyt säännönmukaisessa menettelyssä hyväkseen mahdollisuuttaan ilmoittaa tuomioistuimelle tuloissaan viimeksi vahvistetun verotuksen jälkeen tapahtuneet muutokset (esimerkiksi päätökset 12.4.2013 nro 831 ja 25.10.2013 nro 2241). Yleisesti hyväksytty ja noudatettu prosessioikeudellinen periaate on, ettei ylimääräisen muutoksenhaun tule olla käytettävissä laajemmin kuin säännönmukainen muutoksenhaku (mm. HE 70/2008 vp s. 56).

Kun tuomionpurussa syytetyn eduksi ei ole määräaikaa eikä siinä sovelleta prekluusiota, tuomionpurun soveltamisalan rajoitukset perustuvat olennaiselta osin nimenomaan 8 §:n 3 kohdassa säädettyyn vaatimukseen uuden seikan tai todisteen todennäköisestä vaikutuksesta asiassa annettuun ratkaisuun. Päiväsakon rahamäärää koskevassa tuomioistuimen päätöksessä ei pääsääntöisesti voi olla kysymys lainkohdan tarkoittamasta lievempien rangaistussäännösten soveltamisesta rikokseen. Kuten ennakkoratkaisusta KKO 2009:2 ilmenee, tuomioistuin päiväsakon rahamäärän vahvistaessaan viime kädessä harkitsee sakotettavan maksukykyä, vaikka käytännössä päätös useimmiten perustuu viimeksi vahvistetusta verotuksesta saataviin tietoihin.

Enemmistön perustelujen mukaan 8 §:n 3 kohdan soveltamisalaa laajennetaan päiväsakon rahamäärän vahvistamista koskeviin ratkaisuihin ilman niitä rajoituksia, jotka liittyvät säännönmukaiseen muutoksenhakuun. Tällöin ylimääräinen muutoksenhaku on sakotettavalle edullisin ja monessa tapauksessa ensisijainen muutoksenhakukeino, koska toisin kuin säännönmukaisessa muutoksenhaussa, siinä ei ole prekluusiota eikä mitään määräaikaa. Korkeimman oikeuden tutkittavaksi on siten ilman rajoituksia saatettavissa tuomionpurkuna pelkästään kysymys siitä, mikä on ollut vastaajan maksukyky tuomiota annettaessa. Tämä on kuitenkin tarkoitettu selvitettäväksi yksinkertaisessa ja yhdenmukaisessa menettelyssä jo käräjäoikeudessa taikka viimeistään säännönmukaisella muutoksenhaulla.

Tuomionpurussa rikosasian vastaajan eduksi prekluusiosta luopuminen on lainsäädännössä tehty tietoinen ratkaisu. Syytetylle ei ole katsottu voitavan asettaa velvollisuutta tiettyyn oikeudenkäyntimenettelyn vaiheeseen mennessä esittää hyväkseen selvitystä, joka osoittaa, ettei hän ole syyllistynyt rikokseen taikka että hän on syyllistynyt lievempien rangaistussäännösten mukaisesti arvioitavaan rikokseen. Kun 8 §:n 3 kohdan soveltaminen on sidottu näihin edellytyksiin, myös prekluusion puuttumisen on tarkoitettu koskevan vain näitä tilanteita. Sen sijaan rangaistuksen mittaaminen käytetyn rangaistusasteikon puitteissa on esitöissä nimenomaisesti lausutuin tavoin tarkoitettu jätettäväksi 8 §:n 3 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle (HE 14/1958 vp s. 9). Purkuperusteen ulottaminen koskemaan yksinomaan vastaajan maksukyvyn arviointia päiväsakon rahamäärän vahvistamisen perusteena on näistä syistä lain sanamuodon ja tarkoituksen vastainen soveltamisalan laajennus. Tällaiseen lainkäyttöratkaisulla tehtävään lainkohdan soveltamisalan laajentamiseen ei ole asiassa perusteita.

A on enemmistön perusteluista ilmenevin tavoin saanut käräjäoikeudelta asianmukaisen ohjauksen tuloissaan mahdollisesti tapahtuneiden muutosten ilmoittamisesta tuomioistuimelle. Käräjäoikeus oli etukäteen haasteen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittanut A:lle tuomion antamispäivän. Haastamisen yhteydessä oli nimenomaan pyydetty ilmoittamaan mahdollisesti muuttuneista tuloista. Käräjäoikeus on tuomion antamisen jälkeen toimittanut A:lle jäljennöksen tuomiosta muutoksenhakuohjeineen ja tilisiirtolomakkeineen. A ei ole ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon eikä hakenut siihen muutosta hovioikeudelta valittamalla.

A ei ole asiassa esittänyt oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja perusteita, joiden nojalla lainvoimainen tuomio voitaisiin päiväsakon rahamäärän osalta purkaa. Siten hylkään hakemuksen.

Oikeusneuvokset Littunen, Pynnä, Koponen, Rudanko, Poutiainen, Mansikkamäki ja Bygglin olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hirvelä.